Konkurssinkin läpikäynyt, pyörätuolilla kulkeva yrittäjä kannustaa katsomaan aina eteenpäin. Toimeen tarttuja ei pakoile vastuuta omasta elämästään.
Minun tieni minuksi
Juttusarjassa kysytään tunnetuilta paikallisilta, mikä tai mitkä asiat elämän varrella tekivät heistä juuri sellaisia ihmisiä kuin he tänä päivänä ovat.
Roskapartiolainen. Tepon isäntä. Kärttyisä kotikokki. Somepersoona. Yrittäjä.
Lähes kaikkien hämeenlinnalaisten tuntemalla Jukka K. Niemellä on monta julkista roolia. Kun häneltä kuitenkin kysyy, mikä hänestä on tehnyt juuri sen, joka hän tänä päivänä on, puhelias mies menee hetkeksi hiljaiseksi.
Sitten hänen kasvoilleen syttyy hymy ja silmät välkähtävät.
– Minähän olen maalaispoika Säkylästä, mies aloittaa tarinansa.
Upseeri-isän ja sairaanhoitajan neljäs lapsi kasvoi Satakunnassa Porin prikaatin kasarmien läheisyydessä.
– Se oli äärimmäisen turvallista arkea. Jätimme kodin ovet lukitsematta, kun lähdimme lomille, Niemi muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan 1960–1970-luvulla Säkylässä.
Sitten kutsui maailma. 17-vuotiaana Niemi lähti yksin interrailille, ja lukion jälkeen hän päätyi viideksi vuodeksi Saksaan opiskelemaan saksan kieltä ja kirjallisuutta.
– Siitä tuli minulle kuin toinen äidinkieli.
Se osoittautui myöhemmin hyödylliseksi hänen urallaan.
Ensin oli kuitenkin palattava Suomeen suorittamaan asepalvelus. Kotiseudulla Säkylässä käyty armeija tuntui niin kotoisalta, että Niemi hakeutui pian opiskelemaan päällystöopistoon.
Armeijaura toi hänet vuonna 1990 Hämeenlinnaan.
– Olin kymmenen vuotta töissä Panssariprikaatissa, ja sinä aikana tapasin myös vaimoni Anun, joka on täkäläisiä, Niemi kertoo.
Pari avioitui 2001, ja koti perustettiin Hämeenlinnan Papinniittyyn.
Siinä vaiheessa Niemi oli jo siirtynyt yrittäjäksi. Seitsemää kieltä puhuva mies toi aluksi vaelluskenkiä Saksasta Suomeen ja omisti lopuksi Erämaailma-liikkeen verkkokauppoineen.
Sitten tuli vuosi 2017, ja yritys haettiin konkurssiin. Niemet menettivät siinä rytäkässä koko maallisen omaisuutensa.
– Muutimme kerrostaloon Pajakadulle, ja vaimo sai töitä insinööritoimistosta.
Jukka K. Niemi jäi kotiin.
Konkurssi ei ollut suinkaan ensimmäinen iso koettelemus Niemen elämässä.
Ensimmäiset oudot oireensa hän oli havainnut jo vuonna 2002 ollessaan Saksassa tutustumassa Leopardi-panssarivaunuihin.
– Olin iltalenkillä, kun vasen jalka alkoi läpsyä maahan eri tavalla kuin ennen.
Sitten kerran hirvimetsällä ahkera ajomies ei enää kyennytkään ylittämään metsäojaa. Pitkällisten tutkimusten jälkeen vuonna 2009 Niemi sai MS-tautidiagnoosin.
– Tämä on taudista sellainen hitaasti hiipivä versio, jossa ei ole erityisiä pahenemisvaiheita, hän sanoo.
Konkurssin koittaessa Niemi käytti jo pyörätuolia. Uuden työn etsiminen tuntui tyssäävän aina näkymättömään muuriin.
– Minulla oli arjessa neljä päätehtävää: Teppo-koiran ulkoilutus, roskienvienti, kaupassakäynti ja ruoanlaitto, hän muistelee.
Niemi ei olisi kuitenkaan Niemi, jos hän ei olisi ottanut siitäkin elämänvaiheestaan kaiken irti.
Sähkömopolla liikkuessaan hän havaitsi puistoissa ja katujen varrella paljon roskia. Hän ei alkanut valittaa asiasta somessa, vaan perusti Facebookiin Roskapartio Hämeenlinna -ryhmän ja näytti itse esimerkkiä.
Kesällä 2020 hän keräsi parissa kuukaudessa Hämeenlinnan keskustan tuntumasta 742 valkoista serviettiä, 523 hampurilaiskäärettä, 474 virvoitusjuomamukia, 326 dippikastikepurkkia ja 279 tupakka-askia.
– Olen aina ollut toimeen tarttuja. On helppoa ottaa kantaa, mutta vain teot ratkaisevat, hän sanoo.
Vapaaherran elämä alkoi kolmessa vuodessa kyllästyttää toimeliasta Niemeä. Vuonna 2021 hän huomasi, että Hämeen ammattikorkeakoulussa oli alkamassa haku luonnonvara-alan kestävän kehityksen koulutusohjelmaan.
Suureksi hämmästyksekseen kuuttakymppiä lähestyvä mies sai opiskelupaikan. Kaksi vuotta myöhemmin hän oli valmistunut ympäristösuunnittelijaksi ja perustanut yritysvastuuseen ja kestävän kehityksen konsultointiin keskittyvän Käkikuu-startupin.
– Autan pk-yrityksiä vastuullisuustyössä. Koen sen erityisen tärkeäksi, sillä juuri pienet ja keskisuuret yritykset ovat kiinni paikallisyhteisöissä, mutta yrittäjät kokevat, ettei heillä ole riittävästi aikaa, rahaa tai kokemusta näistä asioista.
Työnsä ohella hän kirjoitti vuonna 2024 Kauppakamarin kustantaman teoksen Vastuullisuustyö pk-yrityksissä - opas tuloksekkaaseen liiketoimintaan. Lisäksi hän kirjoittaa aiheesta kansantajuista Käkikuu-blogia ja opiskelee yamk-tutkintoa.
Jukka K. Niemi on kävelevä – tai pitäisikö sanoa mopoileva – esimerkki ihmisestä, joka ei anna periksi vastoinkäymisten edessä. Hän toivoo samanlaista henkistä resilienssiä eli vastoinkäymisten sietokykyä myös kaikille muille.
– Me kaikki kohtaamme elämässämme kriisejä. Kun ystäväni kuoli 37-vuotiaana, tajusin että me kaikki olemme hauraalla polulla ja elämänlankamme voi olla ohut. Sen takia ei kannata jäädä voivottelemaan kohtaloaan, vaan katsoa eteenpäin, Niemi sanoo.
Hän muistuttaa vanhasta sanonnasta: vanhan loppu on uuden alku. Yhden oven sulkeutuessa aukeaa uusi.
– Se on niin totta kuin olla voi.
Niemi uskoo, että mistä tahansa voi päästä yli, kun ei odota, että joku muu ottaa vastuun toimeen tarttumisesta.
– Ei se tietenkään helppoa ole. Surutyö ottaa oman aikansa, mutta sekin on tekemällä tehtävä. Vaikeista tunteista pitää pystyä puhumaan. Kun ei enää takerru entiseen, voi päästä yli, Niemi kannustaa.