Isäni eli viisivuotiaasta täysi-ikäiseksi kirvesmiehenä toimineen yksinhuoltajaisänsä kanssa. Puoliorvon joulut olivat köyhiä ja surkeita.
Hän muisteli kerran menneensä sukutaloon jouluksi ja katselleensa serkkujensa riemua joulupakettien keskellä. Sitten joku oli yhtäkkiä havahtunut, huomannut nurkassa istuneen pikku-Markun ja kääräissyt pakettiin serkkujen vanhan ”vuolukoneen” eli kynänterottimen.
Seuraavana jouluna isä jäi suosiolla kotiin.
Ehkä juuri omien kokemustensa takia isä halusi tarjota omille lapsilleen yltäkylläiset joulut. Meiltä ei todellakaan puuttunut jouluisin mitään.
Pakettien availun loppuhuipennukseksi isä oli usein piilottanut vielä yhden koko perheen yllätyspaketin, joka meidän piti käydä talosta etsimässä. Se saattoi olla videonauhuri, mikroaaltouuni, sähköhammasharja tai jotain muuta kivaa 1980-lukulaista elektroniikkaa.
Yhtenä vuotena isä oli käynyt joulun alla juoksemassa Hawaijilla maratonin, ja joulupaketeista paljastui meille molemmille lapsille ihkaoikeat korvalappustereot, jollaisia ei vielä muilla kavereilla ollut. Riemu oli rajaton!
Tonttuhommat ovat joulun paras juttu.
Isäni jalanjäljissä olen kokenut itsekin jouluisin antamisen iloa. Paketointi on lempipuuhaani, joka saa hymyn aina huulille.
Eikä puhettakaan, etteikö aikuistenkin kesken vaihdettaisi paketteja! Vaikka krääsää monella on jo riittämiin, on läheisiä ihana muistaa esimerkiksi elämyslahjakorteilla, aineettomilla lahjoilla tai pienillä herkuilla.
Tonttuhommat ovat joulun paras juttu.
Hyvän mielen saa myös osallistumisesta johonkin monista joulupuukeräyksistä. Niissähän on ideana hankkia vaate, lelu, peli tai muu toivelahja vähävaraisen perheen lapselle tai nuorelle. Keräyksen järjestäjä toimittaa sen jouluksi tarvitseville.
Hämeenlinnan seudullakin näitä eri tahojen järjestämiä keräyksiä on ollut useissa marketeissa ja muissa yrityksissä. Lisäksi netissä on omat keräyksensä, joihin voi edelleen osallistua. Esimerkiksi eJoulupuun kautta on tähän mennessä lahjoitettu Hämeenlinnaan 4950, Hattulaan 1245 ja Janakkalaan 265 euroa.
Pikku-Markku olisi ollut ikionnellinen, jos tällaisia keräyksiä olisi järjestetty jo 1950-luvulla.