Joka syksy mustikoiden kypsymisen aikoihin mielessäni käväisee, menisinkö tällä kertaa poimimaan niitä ihan omakätisesti.
Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo useampia vuosia, ja vahvasti vaikuttaa, että poimintasesonki saattaa mennä ohi tänäkin vuonna, mutta vielä tässä ehtisi.
Välillä olen käynyt poimimassa vadelmia paikalliselta viljelijältä, mutta metsään en ole marjojen perässä juuri enää mennyt – ne kun saa erittäin kätevästi napattua kaupan pakastealtaastakin aina tarpeen tullen, pientä maksua vastaan tietysti.
Minulla ole mitään käsitystä seudun hyvistä marja-apajista.
Nyt pakastemustikoiden yllä leijuu, jos ei nyt ihan synkkiä pilviä, niin ainakin kysymysmerkkejä.
Suomessa ahkeroineiden thaimaalaisten marjanpoimijoiden tilanne on ollut yksi kuluvan vuoden uutisaiheista, ja on sitä edelleen. On selvinnyt, että jotkut heistä ovat joutuneet tekemään työtään täysin epäinhimillisissä olosuhteissa.
Luonnonmarja-alaa koetteleva laaja rikosepäilyjen vyyhti vaikuttaa myös thaimaalaisten poimijoiden maahantuloon. Uusi marjasato odottaa kuitenkin jo keräämistä, eikä kotimaisista voimista ole oikein korvaajiksi. Kuinka tilanne vaikuttaa saadun sadon määrään ja hintoihin, jää nähtäväksi.
Lähestulkoon jokaisella suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen suhde marjastukseen. Yle teki taannoin aiheesta kyselyn, ja sen perusteella moni oli saanut ikuisen vastenmielisyyden koko hommaan jouduttuaan lapsuudessaan tuntikausiksi "pakkotyöhön" itikoiden keskelle. Osalle taas oli jäänyt lajiin kipinä.
Tunnistan kipinän. Itse kuulun niihin, joilla traumaa ei ole. Oikeastaan isoin este marjametsään menemiselleni on se, ettei minulla ole mitään käsitystä seudun hyvistä marja-apajista.
Toki, esimerkiksi Maanmittauslaitos antaa vinkkejä hyvien marjapaikkojen löytämiseksi maaston perusteella. Lisäksi muun muassa Luken marjahavainnot.fi -palvelun kautta niitä voi koettaa etsiä. Palveluun voi siis kuka tahansa ilmoittaa löydöistään. Mutta kuka nyt parhaita apajiaan muille paljastaisi?
Hyvät marjapaikat ovat tarkoin varjeltua, salassapidettävää tietoa, josta ei muille hiiskuta. Ne saa joko perimätietona, tai sitten ne täytyy löytää itse.