Lapsen päiväkotipaikan valinta on yksi niistä päätöksistä, joka vaikuttaa merkittävästi vanhempien ja lapsen arkeen.
Omakohtaisesti koin tämän päätöksen erityisen haastavaksi Hämeenlinnassa. Lähimmät julkiset päiväkodit olivat yli 15 kilometrin päässä, ja ne sijaitsivat päivittäisten työmatkojeni vastakkaisella suunnalla. Tämä ei ollut mitenkään käytännöllinen vaihtoehto, ja päätin ryhtyä selvittämään tilannetta omatoimisesti.
Tämän prosessin aikana kului lukematon määrä tunteja, ja mietin, miksi kaupungilta ei tarjottu selkeää tietoa yksityisten päiväkotien mahdollisuuksista.
Miksi minulle ei kerrottu avoimesti, että yksityiset päiväkodit ovat myös vaihtoehto? Miksi ei kerrottu, että yksityiseen päiväkotiin voi myös saada palvelusetelin?
Lopulta löysin lapselleni päiväkodin, joka sijaitsi lähellä kotiamme ja tarjosi turvallisen paikan, missä lapsi sai oppia ja kasvaa omana itsenään. Tämä päiväkoti oli myös poikkeuksellisen vieraanvarainen, kutsuen minut ja lapseni tutustumaan ennen kun teimme päätöksen päiväkodista.
Nyt, kolmen vuoden jälkeen, voin ilolla todeta, että tämä päiväkoti oli meille todellinen löytö. Se mahdollisti lapsellemme laadukkaan ja kannustavan kasvuympäristön, joka vastasi toiveitamme kaikilta osin.
Valitettavasti Hämeenlinna, joka kantaa ylpeänä UNICEF:n ”Lapsiystävällinen kaupunki” -tunnustusta, rajoittaa edelleen vanhempien valinnanvapautta päiväkotipaikan suhteen.
Palvelusetelijärjestelmä vaatii uudistusta ja tasapuolistamista, ja tässä voimme ottaa oppia lähikunnistamme.
Mielestäni vanhemmilla tulisi olla vapaus valita lapselleen sopiva päiväkoti, oli se sitten julkinen tai yksityinen.
Kaupungin tulisi pyrkiä luomaan tasavertaiset kilpailuedellytykset kaikille päivähoitopalveluiden tarjoajille, jotta vanhemmat, voivat tehdä päätöksen oman lapsen etuedellä, huomioiden lapsen tarpeet ja hyvinvoinnin.