Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Toimittajalta Vaikka isä joi, hän myös hassutteli ja rakasti – Kun vertailimme ystäväni kanssa lasista lapsuuttamme, huomasimme isoja eroja

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Oma isäni on jo ollut yhdeksän vuotta manan mailla, mutta silti päivä koskettaa yhä kirpeänsuloisella tavalla.

Kuulun siihen 1970-luvulla syntyneeseen sukupolveen, jonka isät jo osallistuivat lastensa kasvatukseen, vaikkeivät vielä synnytykseen päässeetkään eikä isyyslomista ollut tietoakaan.

Isäni oli leikkisä tyyppi. Hänessä oli niin paljon veskuloirimaista huumorintajua ja heittäytymistä, että hän oli myös serkkujeni suosikkieno, jonka hulvattomia juttuja ja tempauksia odotettiin.

Leikkisyyden vastapainona olivat tiukat rajat, joita hän minulle ja veljelleni asetti. Isästäni olisi tullut hyvä kapiainen, sillä hän piti meille kaappitarkastuksia ja kodin piti olla aina tahrattoman puhdas yllätysvieraiden varalta.

Alkoholi on kavala kemikaali.

1970-luvun isille tyypillisesti myös oma isäni kuului himohölkkärin statuksestaan huolimatta kosteaan sukupolveen, jonka varhaista kuolemaa runsas alkoholinkäyttö oli omiaan nopeuttamaan. Isäni oli menehtyessään juuri saavuttanut eläkeiän.

Muistan lapsuudestani useita viikonloppuiltoja, kun naapuruston perheet kokoontuivat kerrostalossamme juhlimaan. Lapset saatettiin laittaa yhteen asuntoon ja aikuiset viereiseen, ja aina välillä joku kävi meidän lasten puolella katsomassa, kuinka nukumme.

Nykypäivän silmin se kuulostaa turvattomalta, mutta omat muistikuvani noista illoista ovat iloisia. Oli hauskaa tehdä siskonpedit isolla lapsiporukalla. Kaikesta päätellen vanhempamme osasivat myös käyttäytyä juovuksissakin, koska en muista pelänneeni heitä.

Saman kaupungin eri lähiössä varttuneen ystäväni muistot ovat toisenlaiset. Hänen varhaisin muistikuvansa on wc-oven läpi työntyvä isän nyrkki.

Ystäväni otettiin huostaan ensimmäisen kerran sylivauvana, ja ennen kouluikää hän asui jo sijaisperheessä.

Biologiseen isäänsä hän tutustui kunnolla vasta aikuisuuden kynnyksellä, ja pian sen jälkeen hänenkin isänsä haudattiin – aivan liian aikaisin.

Alkoholi on kavala kemikaali. Siinä missä se tuo toisen elämään hilpeää menoa, toisen se vie kokonaan.

Isänpäivänä nostan silti maljan parhaansa tekeville, lapsiaan rakastaville isille. Muistakaa pitää huolta myös itsestänne!