Viime syksynä napattu voitto sotilaspenkin SM-kisoissa kasvatti kisanälkää.
Edes vakava loukkaantuminen moottoripyöräonnettomuudessa tai MS-tauti eivät ole hidastaneet Miisa Suhosen vauhtia, päinvastoin.
– Olen ollut hurjapää aina. Kun sain MS-diagnoosin, päätin, etten enää tee asioita ”sitten joskus”, tänä kesänä 45 täyttävä hämeenlinnalainen kertoo.
Suhonen vaihtoi ratamoottoripyöräilyn voimailuun kymmenen vuotta sitten.
Viime keväänä hän innostui sotilaspenkistä, eli toistovoimapunnerruksesta.
Heti ensimmäisistä SM-kisoista viime syksynä napsahti voitto.
Seuraavaksi tähtäimessä ovat klassisen penkkipunnerruksen Masters-kisat Tammisaaressa 25. helmikuuta.
– Tavoitteena on saada sieltä ylipäänsä mitali, koska siellä on tosi vahvoja naisia.
Suhonen on entinen ratamoottoripyöräilijä ja kisannut lajissa sekä Suomessa että Baltiassa.
Edes vakava onnettomuus 17-vuotiaana ei ole menoa hillinnyt.
– Ajoin125-kuutioisella Turuntiellä, kun auto tuli kolmion takaa suoraan päälle. Molemmat reisiluut sekä vasen olkapää murtuivat pirstaleiksi. Ensimmäiset puoli vuotta meni pyörätuolissa.
Joitakin vuosia onnettomuuden jälkeen Suhonen sekä hänen veljensä, ratamoottoripyöräilijä Miitri Suhonen, hankkivat yhdessä Hayabusat, maailman nopeimmat katupyörät.
– Kun sain 30-vuotislahjaksi osallistumisen Yamaha Center Cup -kilpailuun, siitä kisaaminen lähti.
Kilpailuissa sattui kaatumisia, mutta Suhonen välttyi vakavammilta vammoilta. Kymmenen vuotta sitten hän päätti kuitenkin lopettaa ajamisen.
– Viimeisenä vuonna kaaduin ensin Apparalla treeneissä 120 kilometrin tuntinopeudessa ja liuin sillan kaiteeseen, ja sitten kaaduin vielä Motoparkin kisassa. Silloin ajattelin, että aika aikaansa kutakin. Lapsen kautta tuli järkeä päähän, kohta 6-vuotiaan tyttären äiti tuumaa.
Joka päivä sattuu johonkin. Sinä aamuna kun ei satu, olen kuollut.
Miisa Suhonen
Hän käy edelleen kisoissa, mutta pysyy varikon puolella.
– Olemme edelleen kuin yhtä suurta perhettä. Suurin haaveeni on, että pääsisin vielä joskus ajamaan rallia.
Kun moottoripyöräily jäi, löytyi uusi laji voimailusta.
Suhonen treenaa Kantolassa Sporttimekassa. Hän oli käynyt salilla satunnaisesti ja päätti ottaa valmentajan.
– Täällä salilla on hyvä pössis, moikataan ja jengi auttaa toisiaan. On kivaa, kun täällä käy väkeä nuorista mummoikäisiin ihan laidasta laitaan, eikä tarvitse jonotella laitteisiin. Valmentaja Simo Bogdanoffin opeilla olen treenannut tänne asti, Suhonen kiittelee.
Hän kokeili yhden kesän myös rugbya.
– Tiesin, ettei kroppa kestä, eikä kestänytkään.
Voimailussakin oman lajin löytyminen otti aikansa.
– En tykkää olla esillä, ja tykkään syödä, joten fittness ei ollut minun lajini, vaan raaka voimailu.
Suhonen käy salilla kolme neljä kertaa viikossa. Hän tykkää treenata kovaa.
– Vedän aina loppuun asti. Tykkään siitä tunteesta "minä kuolen, mutta en kuolekaan". Viime keväänä yhden tällaisen hulluttelutreenin jälkeen totesin, että olen ihan hyvä sotilaspenkissä. Ajattelin, että tästähän lähden kisaamaan.
Ensimmäiset kisat olivat Helsingissä viime kesäkuussa.
– Ensin ajattelin, että kisaan vain toistoja. Nostin kuitenkin myös maksimivoiman. Voitin molemmat.
Syksyn SM-kisoissa SM-kisoissa Porissa Suhonen sai 50 kilolla 32 toistoa.
– Olin salilla saanut 47,5 kilolla 43 toistoa, mutta kisoissa minulla oli kehossa 150 grammaa liikaa, joten paino nostettiin 50:een kiloon. Siihen nähden se oli tosi hyvä tulos.
Suhonen tiedostaa, että on turha verrata itsenään nuoriin fittness-harrastajiin.
– Aina löytyy joku muu, joka on nopeampi, vahvempi tai laihempi. Kannattaa olla ylpeä omasta tekemisestä, siitä mitä tekee ja mitä on.
Myös onnettomuus sekä useat kaatumiset ovat jättäneet jälkensä.
– Molemmat olkapäät ovat rikki ja kaikki nivelet tohjona, mutta lihakset ovat niin hyvät, että pystyn penkkiä tekemään.
Vuonna 2006 todettu MS-tauti on pysynyt lääkityksellä aisoissa.
– Varmasti myös hyvästä fyysisestä kunnosta on apua.
Kivusta on kuitenkin tullut osa elämää.
– Joka päivä sattuu johonkin. Sinä aamuna kun ei satu, olen kuollut. Olen joutunut opettelemaan myös armollisuutta itseäni kohtaan.
Joulukuusta lähtien Suhonen on treenannut kisoja varten Tero Tuohenmaan valmennuksessa. Huoltajana toimii Jukka-Pekka Rinkinen.
Tällä hetkellä penkistä nousee 85 kiloa.
– Tavoitteenani on että nostan vielä joskus yli 100 kiloa ja että menisin nostamaan avoimiin kisoihin nuorten tyttöjen kanssa.
Toinen tavoite on uusia oman luokan Suomen ennätys sotilaspenkissä eli toistovoimapunnerruksessa.
– Siihen on vielä 10 toistoa matkaa, ja täytyy saada se 150 grammaa pois, Suhonen tuumaa.
– En tiedä, saavutanko tavoitteita, mutta jos ei niitä ole, niin mitä sitä tekisi.