50 vuotta täyttäneessä kuppilassa käydään HPK:n jälkipelit, lauletaan karaokea ja tavataan tuttuja.
Vuonna 1976 Kaurialan ja Myllymäen kaupunginosien rajalle nousi Etelä-Hämeen Osuuskaupan uudisrakennus, jossa avattiin ravintola Mylläri ja Hämeenlinnan toinen Alko.
”Pitkäripainen” poistui maisemista aikoja sitten, mutta kansankuppila on jatkanut elämäänsä Pub Vanhan Nallen nimellä. Nykyiselle ravintoloitsijalle Jonne Koskimiehelle paikka on tuttu jo vuosien takaa.
– Opiskelin ravintola-alaa ja haeskelin kesätöitä, kun Tarja Koivisto osti Myllärin Osuuskaupalta vuonna 2005, hän muistelee.
– Setäni asui näillä kulmilla ja oli kuullut, että ravintolassa tarvittiin väkeä. Paikalle tultuani ilmeni, että työntekijää olikin kaivattu Vasalliin, mutta Tarja sanoi, että kyllä minulle täälläkin saattaisi käyttöä olla.
Vanhaa nimeä ei yrityskaupan jälkeen saanut enää käyttää, joten ravintola ristittiin Pub Vanhaksi Nalleksi.
Koskimies eteni ravintola-alalla yrittäjäksi ja avasi 2009 elävästä musiikista tunnetun Bulldog Barin Riihimäellä. Vanhaa Nallea hän ei kuitenkaan ollut unohtanut.
– Kun Tarja alkoi puhua eläkkeellä jäämisestä, ostin paikan häneltä vuonna 2017. Tämä on yksi Hämeenlinnan perinteisimmistä pubeista lähellä keskustaa ja laajalla asiakaskunnalla kahden ison kaupunginosan keskellä, Koskimies kuvailee.
– Perusta on aika paljon kulmakunnan kuppilana, mutta vahvuus on siinä, että emme ole minkään pussin perällä, vaan myös poikkeamispaikka Turuntien kulkijoille.
Laila Heikkonen on käynyt ravintolassa vuodesta 1989 muutettuaan Hämeenlinnaan Raisiosta.
– Vanhassa Nallessa on mukavaa ja ystävällistä porukkaa. Täällä saa ihminen olla oma itsensä, ei tarvitse teeskennellä.
Olen mielelläni myös tiskin takana. Täällä tapaa paljon mielenkiintoisia persoonia.
Jonne Koskimies
Kantapaikkaansa hän ei ole vaihtanut, vaikka ei enää aivan lähistöllä asukaan.
– Vanhojen aikojen henki on säilynyt ja siksi tulen tänne aina uudestaan.
Kaurialassa asuva Tapio Suomi on ollut baarin kanta-asiakkaita 20 vuotta.
– Täältä löytyy tuttuja. Käyn päivisin tai alkuillasta juomassa 1–2 kaljaa ja seurustelen ihmisten kanssa. Olen leski, en itsekseni himassa olutta juo enkä jaksa koko ajan telkkariakaan katsoa.
Nallessa pelataan biljardia, heitetään tikkaa ja korttiakin läiskitään silloin tällöin. Pubilla on myös oma kaljapallojoukkue FC Thunder.
– Meillä oli juuri vuotuinen turnaus Töpinän kentällä. Kaljapalloa pelataan tölkki kädessä ja jos tekee maalin, tuomari tulee tarkistamaan, että tölkissä on sisältöä, Suomi kertoo.
Karaoke on kova sana näilläkin kulmilla. Viikonloppuna laulajat täyttävät baarin kolmena päivänä.
– Perjantaina ja lauantaina meininki on enemmänkin viihdettä, mutta sunnuntaisin paikalle tulee vanhempaa väkeä ja asian vakavampia harrastajia, Koskimies sanoo.
– Olen halunnut hoitaa karaoken laadukkaasti ja sitä varten meillä on ammattimainen vetäjä.
Elävän musiikin iltoja on järjestetty, mutta niiden määrää on hiukan vähennetty.
– Olen keskittynyt erikoisiltoihin ja nimekkäisiin esiintyjiin, kuten Mikko Alataloon, Neumanniin ja Timo Rautiaiseen.
Alkuperäisessä Myllärissä ravintolan sisätilat oli jaettu kahteen osaan, ruokaravintolaan ja pubiin. 1980-luvulla alueet yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi ja paikka muuttui anniskeluravintolaksi.
– Pienempiä remontteja on tehty vaivihkaa, ettei fiilis pääse kärsimään. Ihmiset eivät tykkää liian suurista muutoksista, ravintoloitsija tuumaa.
– Koronan aikana tuntui, että rajoitusten aika on pakko hyödyntää jotenkin ja silloin tänne uusittiin lattia.
Koskimiehen mukaan työntekijöillä on ollut tärkeä panos kaupunginosakuppilan pitkäikäisyydessä.
– Henkilökunnan merkitys korostuu tällaisessa paikassa, jossa kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on tärkeässä osassa. Tykkään olla yrittäjä ja tehdä hallinnollisia hommia, mutta olen mielelläni myös tiskin takana. Täällä tapaa paljon mielenkiintoisia persoonia.
Jääkiekkojoukkue HPK näkyy pubissa vahvasti valokuvina ja seinillä on Jussi Luokomaan pelipaitakokoelman aarteita.
– Kerho on meille luonteva kumppani, onhan Vanha Nalle aina ollut otteluihin menijöiden ja niistä tulevien pysähdyspaikka, Yhteistyö näkyy hallilla ja pubissa käydyissä Jälkipeleissä, joissa on pelaajahaastatteluja ja lätkävisa, Koskimies sanoo.
– Mestaruudet ovat tietenkin jääneet erityisesti mieleen. Vuonna 2019 viimeisen finaalipelin jälkeen HPK:n kapteeni Otto Paajanen soitti seuraavana aamuna Nalleen ja kysyi, josko voitaisiin avata jo kello yhdeksältä. Onneksi yksi työntekijä oli tullut aikaisin töihin, koska siellähän pelaajat odottelivat oven ulkopuolella ”Pojan” kanssa.