Maria ja Johanna kertovat, miksi käyvät päihderiippuvaisten läheisille suunnatussa Al-Anon-ryhmässä. Vertaisryhmiä on Hämeenlinnassa kaksi.
Kasarmikadulla kokoontuu viikoittain Al-Anon -vertaistukiryhmä, joka on tarkoitettu päihderiippuvaisten läheisille. Siellä käyvät myös hämeenlinnalaiset Maria ja Johanna. Koska riippuvuussairaus ei ole jutussa esiintyvien henkilöiden oma sairaus, eivät he kunnioituksesta läheistään kohtaan esiinny jutussa omilla nimillään.
– Ihan kuka tahansa, jonka lähipiirissä on alkoholisti tai päihderiippuvainen, on tervetullut ryhmään. Ei ole rajattu, onko tilanne päällä vai onko siitä 20 tai 50 vuotta. Riittää, että se on joskus vaikuttanut sinuun ja haluat apua, Maria painottaa.
Hän alkoi käydä vertaisryhmässä reilu vuosi sitten.
– Puolisoni on elämäni alkoholisti. Kun hän aloitti AA:ssa, hän ehdotti minulle Al-Anonia. En ollut siitä koskaan kuullutkaan ja minulla oli tosi pitkään ajatus, että en mene sinne itkemään, en sellaista kaipaa.
Lopulta Maria kuitenkin kypsyi ajatukselle.
– Se muutti elämäni täysin. Se ei ollut mitään sellaista kuin ajattelin. Jo ensimmäinen kerta sai aikaan ihan valtavan muutoksen ja lähdin tapaamisesta sisälläni tyyneys, jota en tiennyt voivani tuntea.
Johanna puolestaan tunnisti itsensä lukiessaan päivitystä Facebook-ryhmästä Alkoholismin tavalliset kasvot.
– Faktahan on, että alkoholistin läheinen pettyy aina, jos uskoo alkoholistin pystyvän hallitsemaan sairauttaan. Ei pysty, jos ei hoida sitä. Uskalsin olla yhteydessä ryhmän perustajaan, ja hän suositteli Al-Anonia. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen täältä oppinut, on se, että alkoholismi on sairaus. Ainoa valinta, minkä alkoholisti voi tehdä, on se, hoitaako sairauttaan.
Hän vertaa alkoholismia sairaudentunnottomaan sairauteen, jossa ei tiedosta olevansa sairas.
– Alkoholisteista 80 prosenttia käy töissä. Suurin osa heistä ajattelee olevansa suurkuluttajia, ei alkoholisteja. Alkoholistin läheisellä taas on usein pohjalla läheisriippuvuus.
Minulle ensimmäisellä kerralla kaikkein voimakkainta oli ymmärtää, että en ole vastuussa toisen henkilön alkoholismista, enkä voi sitä parantaa.
Maria
Maria pohtii, että alkoholistin läheinen usein turtuu tilanteeseen ja kehittää selviytymiskeinoja ja suojamekanismeja, jotka lopulta muuttavat omaa persoonaa ja suhtautumista asioihin.
– Se on kuin pohjaton musta aukko, johon vajoaa huomaamatta aina vain syvemmälle, kunnes lopulta menettää itsensä kokonaan ilman, että sitä edes huomaa.
Jokainen tulee ryhmään hoitamaan ensisijaisesti itseään.
– Minulle ensimmäisellä kerralla kaikkein voimakkainta oli ymmärtää, että en ole vastuussa toisen henkilön alkoholismista, enkä voi sitä parantaa – en oikeastaan voi sille yhtään mitään. Sellainen tietynlainen hätä, että mitä voin tehdä, jäi siihen. Parasta, mitä voin hänen hyväkseen tehdä, on hakea itselleni apua. Avain on se, että hoidan itseäni ja löydän itseni sen kaiken keskellä.
Välillä uudet tulijat odottavat saavansa ryhmästä selkeitä neuvoja.
– Kun he joutuvat ottamaan vastuuta omasta elämästään, se onkin tuntematon käsite. Ihminen, joka elää päihdearkea, voi tosiaan kuvitella tietävänsä mitä haluaa, mutta syvimpien tunteiden hahmottaminen jää usein piiloon kaiken arjessa tapahtuvan säädön alle. Rajanveto toiseen on hankalaa, jos ei tunnista tunteitaan. Moniko peittelee kumppanin, siivoaa sotkut ja valehtelee tämän työpaikalle? Ne ovat kaikki asioita, jolloin olet mennyt rajoista yli ja otat toisesta vastuuta, joka kuuluu hänelle itselleen, Johanna kuvailee.
Elämässä alkoholistin kanssa moni tottuu myös siihen, että omaa näkemystä vähätellään, arvostellaan tai kiistetään. Siinä tilanteessa helposti hukkaa itsensä.
– Alussa on tärkeintä, että opit luottamaan siihen, että voit kertoa mitä vaan, ja että sinun ajatuksillesi ja tunteillesi on tilaa. Että on joku paikka, jossa näkemyksesi on totta, koska kotona se ei koskaan ole. Sen voimaa voi olla vaikea ymmärtää, Johanna sanoo.
Ryhmässä jokainen tulee kuulluksi, mutta joutuu myös kohtaamaan itsensä.
– Se on tosi tärkeää, koska toipuminen voi alkaa vasta, kun tiedät kuka olet ja mitä haluat, Maria jatkaa.
Alkoholistin läheinen ei suinkaan ole aina pelkästään uhri, vaan moni saattaa myös oikeuttaa itselleen toksisia toimintamalleja.
– Kun olet läheisriippuvainen, todennäköisesti annat esimerkiksi vähemmän huomiota lapsillesi, kun fokus on juovassa puolisossa. Tosi moni meistä sairastuu myös vahvuuteen, joka saa luulemaan, että ei tarvitse mitään eikä ketään.
Jokainen kerta on erilainen ja ryhmät ovat erilaisia. Johanna korostaa, että on tärkeää olla rehellinen, myös itselleen.
– Kerran tulin myöhässä ja meinasin jättää ryhmän väliin, koska en halunnut myöntää itselleni, että pelkäsin, että mieheni kuolee.
Moni takertuu toiseen ja ylläpitää kulissia. Muutos voi merkitä suhteelle kriisiä, mutta ei välttämättä aina.
– Kun päästää toisesta irti, huomaa, että muutos tarttuu myös toisen ajatuksiin.
– Nettisivuilla sanotaan kivasti, että muutos, jonka teemme itse itsessämme saattaa olla se voima, joka saa alkoholistinkin jossain kohtaa hakemaan apua. Sehän ei ole lupaus, mutta jos emme hoida itseämme, olemme ikuisesti näissä rooleissa, Maria sanoo.
Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on ryhmän paras anti:
– Tämä antaa mielenrauhaa.