Suomen armeijan ylipäällikkönä toimineen Kaarlo Kivekkään muistoa vaalitaan edelleen Tadžikistanissa.
Kaupungin 350-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistu kirja Tunnettuja hämeenlinnalaisia (1989) mainitsee yli 600 täällä syntynyttä, kasvanutta tai toiminutta vaikuttajaa. Kaarlo Edvard Kivekästä teos ei tunne, vaikka kenraalin siteet paikkakuntaan ovat vahvat.
Valkealassa vuonna 1866 syntynyt Kivekäs kävi Hämeenlinnassa Lucina Hagmanin koulua sekä normaalilyseota. Kenraali haudattiin Ahvenistolle vuonna 1940 ja hänen leskensä Natalia eli Hämeenlinnassa vielä 25 vuotta miehensä kuoleman jälkeen toimien innokkaasti Suomi-Ranska -yhdistyksessä.
Liikaa ei paikallishistorioitsijoita kannata soimata, sillä Kivekäs muistetaan Suomessa huonosti. Sotilaan tarinan tuntee hyvin espoolainen Jarmo Loikkanen, joka yhdessä Mirko Harjulan kanssa on kirjoittanut kirjan Kaarlo Kivekäs – Kolmen armeijan kenraali (Docendo 2017).
– Kivekkään varjoon jäämisen syyt juontavat vuoteen 1919 ja hänen välirikkoonsa Mannerheimin kanssa, Loikkanen kertoo.
– Hän oli Puolustusvoimien ylipäällikkönä, kun Mannerheim tavoitteli presidentin virkaa. Mannerheimin lähipiiriin kuulunut kenraali Ignatius vaati Kivekästä taivuttelemaan Ståhlbergia luopumaan ehdokkuudestaan, mutta eihän Kivekäs sellaiseen suostunut.
Kivekäs julkaisi päiväkäskyn, jossa hän kielsi sotilaita sekaantumasta politiikkaan. Mannerheim hävisi vaalit.
– Tämän jälkeen Mannerheim käänsi hänelle selkänsä. Kun Kivekäs palasi talvisodan aikaan Terijoelta ja ilmoittautui palvelukseen, hänelle ei annettu mitään tehtävää.
Haminan kadettikoulusta valmistunut tykistöupseeri ehti palvella Venäjän armeijassa komentajana Saksan ja Itävalta-Unkarin vastaisella rajalla, Liettuassa, Odessassa ja Ukrainassa sekä rannikkopuolustuksen päällikkönä Suomessa.
Mielenkiintoisin luku hänen elämästään liittyy 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen ja 20:een silloisessa Turkestanissa vietettyyn vuoteen. Tämä selittää myös sen, miksi nykyisessä Tadžikistanissa on kenraalin muistoa vaaliva säätiö ja katu hänen kunniakseen.
– Kivekäs palveli vuoristotykistön upseerina Pamirissa ja komennuksen piti kestää vain muutamia vuosia, mutta tapahtumat veivät miehen mennessään, Loikkanen sanoo.
– Rajan takaa Afganistanista tulvi pakolaisia ja korruptoitunut Buhara-hallinto kohteli kaltoin väestöä. Hän alkoi hoitaa kriisihallinnollisia tehtäviä ja myöhemmin sotamaaherrana myös siviilihallintoa.
Keski-Aasiassa sijaitsevassa Tadžikistanissa on 8,5 miljoonaa asukasta. Sen naapurivaltioita ovat Afganistan, Kiina, Kirgisia ja Uzbekistan.
Kivekästä pidetään nykyisessä Tadžikistanissa kansallissankarina ja maasta on kahdesti tullut Suomeen dokumenttia kuvaava tv-ryhmä. Horogin kaupunkiin on suunnitteilla kenraalin elämästä kertova museo.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin näitä juttuja, ne tuntuivat ihan uskomattomilta, Loikkanen tunnustaa.
– Venäjää taitavan Mirko Harjulan kanssa menimme sitten paikan päälle ja saimme vain pelkkiä vahvistuksia tälle asialle. Kivekäs piti paikallisen väestön puolta Buhara-hallintoa vastaan, rajoitti ääri-islamin leviämistä ja tuki paikallista uskonnollista johtajaa Aga Khania sekä taisteli huumausainekauppaa vastaan. Lisäksi hän maatalon poikana osasi neuvoa myös viljelyssä ja metsien istutuksessa.
Pamirissa ollessaan Kivekäs adoptoi paikallisen tytön, jonka kautta löytyy yhteys Loikkaseen.
– Olga meni naimisiin isoisäni kanssa, jolla oli lapsia edellisestä avioliitosta, Loikkanen kertoo.
– Hän oli minulle mummi, vaikka suoraa verisukulaisuutta meillä ei ollutkaan. Hän kertoi minulle usein Kivekkäästä, joka oli hyvin ystävällinen ja tavattoman lämmin ihminen.
Miten sitten kenraali päätyi haudatuksi Hämeenlinnaan?
– Kivekäs asui armeijauransa jälkeen Terijoella ja talvisodan evakuointien yhteydessä vaimo ja tytär päätyivät Hämeenlinnaan. He olivat muutenkin pitäneet yhteyttä kaupunkiin, jossa heillä oli sukulaisia. Kenraalin sisaren tytär oli naimissa paikkakunnalla hyvin tunnetun Verneri Haverisen kanssa.
Juttu on julkaistu Kaupunkiuutisissa 24.10.2017.