Ilahdutan lukijoita käymällä läpi pääkohdat jokakeväisestä Turun reissustani. No, raitsikat eivät vielä kolistele ja toivon ettei katuja revitäkään auki omana aktiiviaikanani. Muistelen vieläkin katkerana Kauppatorin vuosikausia kestänyttä ”kunnostusta” kun terasseille joutui raivaamaan tiensä nostureita ja monttuja väistellen.
Mutta Ruissalossa moiset murheet unohtuvat. Huhtikuisessa lehtipuumetsässä on vielä valoisaa, joten linnut ja muut eläimet erottuvat hyvin. En tiedä kuvittelenko vai ovatko linnut täällä kesympiä kuin Hämeessä. Mustarastaat pyörivät aivan jaloissa ja peippo huutaa niin lähellä, että heikkokuuloistakin sattuu.
Oma lukunsa on pähkinänakkeli, joka säksättää puun rungolla aivan yläpuolella. Lintu kylläkin taitaa varoitella koska olen parkkeerannut sen pesäkolon alle. Astelen hieman kauemmas ja nakkeli palkitsee minut esittämällä tunnettua nurinpäin kävelyään.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.