Viime aikoina on tavallista useammin ilmoitettu susihavainnoista, joissa luonnossa nähty jälki on kuulunutkin koiralle, ketulle tai jopa kauriille.
Lumen ansiosta talvi on parasta aikaa eläinten jälkien havainnointiin. Sudetkin ovat liikkeessä ja jättävät anturoillaan selviä painaumia, mutta usein myös muiden eläinten jälkiä pidetään suden jättäminä.
Tästä syystä susihavaintojen määrä on selkeästi lisääntynyt myös Suomen Riistakeskuksen Etelä-Hämeen toimialueella.
– Susien määrä Hämeenlinnan seudulla on kasvanut, eikä niiden jälkien tapaaminen ole enää harvinaista, riistapäällikkö Henri Mutanen sanoo
– Kun tämä on yleisesti tiedossa, ihmiset ovat herkemmällä ja vaikkapa lenkkipolulla tavatut ison koiran jäljet tulkitaan suden jättämiksi. Jälkien tunnistaminen ei ole kuitenkaan helppoa kokeneillekaan.
Yleisimmin ihmisiä erehdyttänyt jälki on kuulunut koiralle, ketulle tai ilvekselle.
– Joskus olemme saaneet ilmoituksen susilauman liikkumisesta, mutta kun asiaa on lähdetty tutkimaan, jälkien jättäjät ovatkin olleet kauriita.
Yksi niksi suden jäljen tunnistamisessa on käyttää luottokorttia antamassa mittakaavaa. Jos jälki ilman kynsiä on selkeästi luottokorttia pidempi ja kortin pitkän sivun levyinen tai leveämpi, jälki voi olla suden.
Susi pyrkii liikkuessaan säästämään energiaa. Sen jäljet ovat usein helmijonomaisia pitkällä askelvälillä.
– Suden askelväli on tyypillisesti vähintään noin 100 senttiä kulkutavasta riippuen. Suden edetessä loikalla voi askelväli olla jopa 200 senttiä, Mutanen kertoo.
– Suden etutassun pituus on aikuisella yksilöllä lähes poikkeuksetta vähintään 10 senttiä ja leveys vähintään 8 senttiä. Yksilöiden välinen kokovaihtelu voi olla suurta.
Jos jälkijono on poukkoilevaa ja käy toistuvasti esimerkiksi postilaatikoilla tai jollain muulla vastaavalla kohteella, kyseessä on koira.
Mikäli epäilee kohtaamiensa jälkien kuuluvan sudelle, niistä ilmoittaminen on tärkeää.
– Havainnointi luo pohjan Suomen suurpetojen kannan arvioinnille, Mutanen sanoo.
– Mikäli susia alkaa jollakin alueelle vakituisesti liikkua, havaintohistoria on tärkeässä osassa, jos aletaan miettiä mahdollista vaaraa ihmisille ja esimerkiksi koulukyytien järjestämistä.
Jos epäilee kohdanneensa suden jälkiä, niistä tulee ottaa useampia kuvia sekä yksittäisistä jäljistä että jälkijonosta. Luottokortti tai vastaava tunnistettava esine jäljen vieressä auttaa osoittamaan kokoa.
Jos havainnoi pidempää pätkää jälkiä, parasta on tutkia niitä suden tulosuuntaan päin. On varottava itse sotkemasta tutkittavaa jälkeä ja pidettävä huoli, ettei myöskään oma koira kulje jälkien päällä.
Havainnoista ja kuvista tulee ilmoittaa paikalliselle petoyhdyshenkilölle.
– Susihavainnoista tulee aina ensisijaisesti ottaa yhteyttä petoyhdyshenkilöön. Hätäkeskukseen kannattaa soittaa sellaisessa tapauksessa, jos susi liikkuu taajama-alueella tai käyttäytyy pelottomasti aiheuttaen mahdollisesti uhkaa tai vaaraa ihmisille, Mutanen neuvoo.
Petoyhdyshenkilöt löytyvät Suomen riistakeskuksen sivuilta riista.fi/riistahallinto/yhteystiedot/yhteystietohaku. Hämeenlinnassa valitaan alueeksi Etelä-Häme, riistanhoitoyhdistykseksi Rengon seudun riistanhoitoyhdistys ja tehtäväksi petoyhdyshenkilö.
Jälkien tunnistamiseen on ohjeita muun muassa sivustoilla www.riistainfo.fi/lajintuntemus-2/lajintuntemus/riistaelainten-jaljet-ja-jatokset/ ja suomenluonto.fi/uutiset/tunnista-lumijaljet-susi-koira-vai-ilves/.