Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistyksen uudet tilat täyttyivät, ja nyt suunnitellaan jo laajennusta.
Vajaan vuoden Rengossa toiminut Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistys on iloinen kodinomaisesta ympäristöstä, jonka se voi nyt huostassaan oleville kissoille, koirille ja muille lemmikeille tarjota.
Raidonpääntiellä omakotitalossa ja sitä ympäröivällä hehtaarin tontilla toimiva yhdistys on maan suurimman eläinsuojelujärjestö Seyn jäsen, ja sille toimitetaan apua tarvitsevia eläimiä Suomen eri puolilta.
Iso osa eläimistä tulee kuitenkin yhdistyksen omalta toimialueelta Hämeenlinnasta, Hattulasta tai Janakkalasta.
Tällä hetkellä eläinsuojeluyhdistyksellä on kaikkiaan 35 kissaa, 12 kanaa, 12 kania, 10 koiraa ja muutamia lemmikkilintuja kuten neitokakaduja, rakkauspapukaijoja ja yksi rosella. Kaikki etsivät uutta, pysyvää kotia.
– Koiria tulisi niin paljon kuin voimme ottaa. Koiratalolle on iso tarve, koska Hämeenlinnan alueella ei ole mitään muuta vastaavaa toimijaa. Kyllä tässä saa välillä olla sydän syrjällään, kun ei pysty auttamaan kaikkia.
Niinpä eläinsuojeluyhdistys aikookin panostaa koiratarhoihin ja rakentaa tontille koiratalon.
– Homma on edennyt aika mukavasti. Olemme kyselleet tarjouksia ja tehneet suunnitelmia.
Millainen rakennus teillä on ajatuksissa?
– Varmaan jonkinlainen parakkiratkaisu. Mihinkään uuteen meillä ei ole varaa, mutta onneksi meillä on kädentaitoisia vapaaehtoisia, jotka pystyvät uudistamaan käytetyn parakin tarpeisiimme, Stenberg sanoo.
Koiratalon ja aitauksen rakentaminen edellyttää myös maan muokkaamista, jotta maapohjasta tulee kestävä. Ehtivätkö työt käyntiin vielä syksyn aikana?
– Henkilökohtaisesti toivon, että rakennustöihin päästäisiin ennen talvea. Jotain on joka tapauksessa pakko tehdä sitä ennen, mutta paljon riippuu tietysti säistä ja siitä, koska lumi tulee.
Kodinvaihtajakoirat päätyvät yhdistykselle eri lähtökohdista: jotkut ovat arkoja tai kärsivät esimerkiksi eroahdistuksta. Niitä tulee myös eläinsuojelun kautta.
– Kun koira tulee meille, ihan ensimmäiseksi tsekkaamme, onko se terve vai onko sillä jotain sairauksia. Sitten siihen tutustutaan ja kartoitetaan, millainen uusi koti olisi juuri tälle yksilölle sopiva. Se vie tosi paljon työtunteja vapaaehtoisiltamme, Stenberg kertoo.
Kunnollinen perehtyminen kotitarjokkaisiin ja lemmikkien luonteeseen on kuitenkin kannattanut, sillä vain harva koira palaa eläinsuojeluyhdistykselle.
– Kaikki eivät aina ymmärrä sitä, miksei se riitä, että kokee olevansa valmis ottamaan vaikkapa kultaisennoutajan. Jokaisessa rodussa on erilaisia tapauksia, Stenberg muistuttaa.
Renkolaiset ovat ottaneet yhdistyksen väen ja eläimet hyvin vastaan.
– Kaikki on mennyt suorastaan yllättävän positiivisesti, he ovat ottaneet meidät avosylin vastaan. On ollut tosi ihana nähdä, kuinka sieltäkin on löytynyt lisää eläintenystäviä myös meidän vapaaehtoishommiin.
Stenberg on hyvin kiitollinen kaikille vapaaehtoisille, jotka ovat toiminnassa mukana. Heitä on tällä hetkellä toistakymmentä, mutta joukkoon mahtuu aina uusiakin.
– Iloisesti kiitän myös kaikkia lahjoittajia. On ollut hienoa nähdä, miten ihmiset ovat olleet valmiita panostamaan eläinten hyvinvointiin näinä vaikeinakin aikoina.
Hänen mukaansa lahjoituksilla ei ole alarajaa.
– Jos ajatellaan, että jokainen Facebook-seuraajamme laittaa euron, niin se tekee äkkiä useita tuhansia, Stenberg summaa.