Istuin rantakivellä iltapäivän auringossa ja pohdin tieteellisiä seikkoja kuin paraskin havukka-ahon ajattelija. Vaihtaessani asentoa käsi meinasi osua johonkin tummaan. Onneksi vain meinasi, koska tumma oli kookas ja sillä oli kahdeksan jalkaa.
En kammoa hämähäkkejä, itse asiassa ne ovat mökin tuvassa erityissuojelun piirissä. Oletukseni on, että mitä useampi hämähäkki sitä harvempi öisin naaman päälle putoava muu ötökkä.
En kuitenkaan ottaisi talovahdiksi rantahämähäkkiä, joka oli jäädä käteni alle. Kaveri on puolen kämmenen kokoinen ja näyttää siltä, etteivät jalkatreenit ole jääneet väliin.
Ihmetystä herätti se, ettei hämähäkki pinkaissut muskelijaloillaan pakoon, vaikka ähisin ja puhisin samalla kivellä. Jälkeenpäin selvitin, että otuksen lisääntyminen ajoittuu loppukesään, joten ehkä kivikossa oli pesä ja minä olin vahdinnan kohteena.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja muuta luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.