Elämäntaiteilijaksi ja kylähulluksi itseään nimittävä Olli Soini luotsaa Janakkalan Keltaista taloa odottavin mielin kohti syyskautta. Talo on tarjonnut laadukkaita musiikkielämyksiä laidasta laitaan, mutta väkeä saisi käydä enemmänkin.
– Yleisöä on ollut kovin vaihtelevasti. Koen, että se on enemmänkin tiedotusongelma, kun nykyään kanavia on niin monenlaisia, Soini pohtii.
– Olen kuitenkin kiitollinen kaikista kävijöistä. Huhtikuussa oli iloinen yllätys kun Verneri Pohjolan ja Sylvain Riffletin keikalla oli 80 ihmistä. Siinä sitä kiikutettiin hiki päässä lisätuoleja.
Syksyn kalenterissa on niin jazzia, klassista kuin lauluntekijöitäkin. Soini ei suosi mitään musiikkityyliä toisen kustannuksella.
– Kun nenä alkaa väristä jonkun jutun kohdalla, niin silloin tekee mieli järjestää. Katselen mitä tarjotaan ja kuuntelen myös ihmisten toiveita. Välillä on mukava saada lauteille joku kestosuosikki.
Soini järjestää keikkoja ja tapahtumia myös Riihimäen Ö-talossa. Molempia taloja voi varata myös yksityistilaisuuksiin ristiäisistä synttärijuhliin, työpajoihin ja kokouksiin.
Soinia harmittaa että kulttuurin kohdalla puhutaan jatkuvasti rahasta. Hänelle tärkeintä on tuoda ihmisiä yhteen.
– Voi kun ihmiset osaisivat jättää hetkeksi ruutunsa, pienet ja isot, ja tulla koolle. Jo se on itsessään arvokasta. Ja kun saadaan vielä pelimanneja ja muista taitajia paikalle, niin siinäpä on ihmisen hyvä hetkeksi unohtaa itsensä, jakaa hetki ja samalla myös taakkansa.
Soini kääntää ylösalaisin vanhan sananparran ja hänen versionsa on tähän maailmanaikaan hyvinkin osuva.
– Aina kun kuulen sanan ase, otan esiin kulttuurini. Mitä muuta meillä loppujen lopuksi on? Mitä muuta meistä jää kuin kulttuurimme?
Keltainen talo (Hakoistentie 373), Janakkala. Lippuvaraukset olli@vihreatalo.fi.