Idea kyykkimisestä syntyi nukahdettuani vahingossa pitkäksi päässeeseen nurmikkoon. Kun sain silmäni auki, minua tuijotti sammakon poikanen. Näköpiirissä hiippaili myös hämähäkki ja liuta epämääräisen näköisiä pikkuötököitä.
Ruohonjuuritasolla aukesi oma maailmansa josta innostuneena menin kyykkimään läheiselle kukkaniitylle. En oikeasti kyykkinyt vaan istuskelin heinikon keskellä nähdäkseni ympärillä pörräävät hyönteiset ja muut elukat mahdollisimman läheltä ja uudesta kulmasta.
Ja kyllä niityllä elämää riitti loppukesän aurinkoisena päivänä. Perhosia, kimalaisia, sudenkorentoja, heinäsirkkoja, kirvoja ja ties mitä otuksia näkyi niin monia, että oikein harmitti heikko lajituntemukseni tällä saralla.
Tuli sentään yksi tuttukin tervehtimään. Keisarinviitta pyrähti kuluneessa puvussaan ohdakkeeseen. Sekin näytti alhaalta katsottuna enemmän pedolta kuin viattomalta perhoselta.
Näkemästäni tyytyväisenä nousin jaloilleni, pyyhkäisin ylimääräiset kirvat kehostani ja suunnistin kotia kohti.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.