Hämeenlinnan kaupungin ympäristötarkastaja Petra Korkiakoski puolestaan avaa, miksi tuttu mäntysuopa ei sovi puutarhaan eikä vesistöön.
Hamkin tutkijayliopettaja Outi Tahvonen jakaa pihan omistajat muutamaan päätyyppiin.
– Osalle piha on kodin ympärillä olevaa neutraalia aluetta, jonka läpi kuljetaan, jossa pysäköidään ja jota hoidetaan rutiininomaisesti. Osalle taas piha on edellistä aktiivisempaa puutarhaharrastusta, Tahvonen kertoo sähköpostitse.
Puutarhaharrastus voi puolestaan olla tip top -puutarhurointia, jossa varasto notkuu puutarhanhoitoon tarkoitettuja koneita ja välineitä, tai toisaalta se voi myös painottua hyvän kasvun rakentamiseen. Tämä taas tapahtuu pohtimalla kasvivalintoja, täydennysistuttamalla, tukemalla veden ja ravinteiden kiertoa, hakettamalla, silppuamalla, kompostoimalla sekä jakamalla kasveja ja keräämällä satoa.
– Minusta kaikille edellä kuvatuille tyypeille on tilaa suomalaisilla pientalopihoilla – ne voivat jopa toteutua yhdessä ja samassa pihassa, kertoo Tahvonen, joka on ollut mukana muun muassa Kaupunkiviljelystä järkiruokaa -hankkeessa sekä rakentamassa Co-Carbon -hanketta, jossa tutkitaan hiiliviisasta kaupunkikasvillisuutta.
Toukokuussa moni alkaa miettiä, miten suojaisi pihan kasveja tuholaisilta.
– Ehkäpä tässä kannattaisi ensin pohtia sitä, mikä on tuholainen tai rikkaruoho. Eli molempiin liittyy puutarhurin määrittelemä tavoitetila. Rikkaruoho on siis kasvi väärällä paikalla, tuholainen puolestaan tuhoaa niitä kasveja, joita puutarhuri haluaa kasvattaa. Näin ollen yhden pihan tuholainen ei välttämättä ole tuholainen toisessa puutarhassa.
Yksi keino lisätä pihan ”vastustuskykyä” on monilajisuus.
Joskus sanotaankin, että pihasi ei ole osa ekosysteemiä, ellei siellä joku laji syö toista.
Outi Tahvonen
– Iso osa tuholaisista on mieltynyt, tai ainakin iskee alkuun, vain yhteen tiettyyn kasviin, ja jos tuota kasvia on isot alat, näkyy ja tuntuu tuho kovemmin kuin monilajisessa pihassa.
Tahvonen pohtii, että alkukesän tuholaisinvaasio hedelmäpuissa ja kasvimaalla voi todella torpata koko kasvukauden tuotoksen.
– Omalla pihallani tuholaisten torjunta perustuu ensinnäkin talvisin peurojen ja rusakoiden poisaitaamiseen. Jos kesällä kirvat kovasti valtaavat alaa ennen kuin leppäpirkot ehtivät hommiinsa, saatan vedellä sumutella niitä pois hedelmäpuiden pehmeistä vuosikasvuista. Yksittäin poispoimittavia ovat tietysti myös espanjansiruetanat, jotka tontilta kuuluukin poistaa.
Pihalaatoituksien alla viihtyvät muurahaiset sekä muutamat lehtokotilot Tahvonen jättää rauhaan, jos niiden määrät pysyvät kohtuullisina.
– Jos näiden populaatiot ryöpsähtävät, niin toki yritän löytää tasapainoa hellän määrätietoisella kannan kurittamisella.
Mitä kotipuutarhurin on hyvä huomioida puutarhan ekosysteemin tai luonnonmukaisuuden kannalta?
– Pihaekosysteemi on systeemi vain kun sen eri tekijät ovat tasapainossa. Joskus sanotaankin, että pihasi ei ole osa ekosysteemiä, ellei siellä joku laji syö toista. Puutarhan hoidon pitäisikin olla ennemmän erilaisten ekologisten kiertojen vaalimista kuin yksittäisen kasvin tai piharakenteen pitämistä ennallaan.
Tahvonen muistuttaa, että kiinteistönhoidossa elottomien rakenteiden ja elävän kasvillisuuden hoito poikkeavat toisistaan suuresti.
– Toista pidetään kunnossa, kun toinen taas kasvaa ja kehittyy ajan saatossa.
Entä mitä puutarhassa kannattaa tehdä nyt toukokuussa?
– Mieti hetki, miksi hoidat keväällä pihaasi, niin kuin hoidat. Onko kyse tottumuksesta vai naapuripaineesta?
Lehtisilpun käsittelytapa on eräs tärkeimmistä pihaekosysteemin hiilenkiertoon vaikuttavista tekijöistä kevätpuutarhan hoidossa.
– Nurmikon haravoinnin tarkoituksena on enemmänkin ilmastaa lumen alla likistynyttä nurmikkoa kuin poistaa eloperäistä ainesta. Esimerkiksi pihanurmikolle mahdollisesti jääneet kuivat lehdet voisi silputa paikoilleen ruohonleikkurilla. Jos lehtisilpusta muodostuu isoja kasoja, niin niitä voisi haravoida pensaiden alustoille.
Omalla pihallaan Tahvonen pyrkii pitämään sisäänkäynnin perussiistinä. Takapihapiha taas rakentuu muutamasta selkeästä tilasta. Sieltä löytyy oma tila oleskeluun, avoin nurmikko peleille ja leikeille sekä huoltotila komposteille ja kottikäryille. Nämä rajautuvat monikerroksisiin istutuksiin, joissa on sekä hyötykasveja että erilaisia kasviyhdistelmäkokeiluja.
– Lasten kasvettua ohi pihaleikkien osa nurmikostakin on muuttunut niityttämiskokeiluiksi, jolloin leikattavan nurmikon määrä on kivasti vähentynyt.