Äimä ry vertaistukitoiminta käynnistyi Hämeenlinnassa jälleen tänä keväänä. Seuraava tapaaminen on 8.5.
Uupuneille, alakuloisille ja masentuneille äideille suunnattu avoin vertaistukiryhmä starttasi Hämeenlinnassa muutaman vuoden tauon jälkeen.
– Aikaisemmissa ryhmissä on ollut runsaasti kävijöitä, joten arvelemme, että tarvetta on edelleen, vapaaehtoinen ryhmänohjaaja Kristiina Lindroos kertoo.
Valtakunnallisen Äidit irti synnytysmasennuksesta eli Äimä ry:n vapaaehtoistyön koordinaattorin Heli Mikkolan mukaan äideistä noin joka kymmenes sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
– Olemme vertaistukijärjestö, eli meillä ei ole ammatillista apua, mutta me tarjoamme vertaistukea vapaaehtoisvoimin. Järjestölle tulee yhteydenottoja ihan jatkuvasti, että sikäli tarvetta tälle kyllä on.
Ryhmään hakeutumiseen ei tarvita diagnoosia vaan oma kokemus alakuloisuudesta tai väsymyksestä vauvavuoteen liittyen riittää.
– Haluaisin korostaa, että vertaistuki ei korvaa ammattiapua vaan on tarkoitettu siihen rinnalle, mutta siitä on tutkitusti hyötyä.
Yhdistyksen ryhmistä saama palaute on ollut hyvin positiivista.
– Palautteesta nousee esille, että se luo toiveikkuutta, kun ryhmässä voi puhua avoimesti ja myös toisilla on samankaltaisia kokemuksia.
Synnytysmasennus voi osua kenen tahansa äidin kohdalle. Mikkola ja Lindroos pohtivat, että moni miettii, ettei kenelläkään muulla ole vastaavaa tunnetta ja kokee tilanteestaan myös häpeää.
– Häpeä on monille toipumisprosessin isoin haaste. Ryhmässä pääsee näkemään, että me olemme kaikki ihan tavallisia ihmisiä. Usein jo se auttaa, että joku ymmärtää, mistä puhut, Lindroos sanoo, ja jatkaa:
– Fakta on, että hoitoon pääsy on usein hankalaa ja hidasta. Kun äidin tarve on kuitenkin akuutti, niin siinä tilanteessa vertaisryhmä voi toimia varaventtiilinä.
Hämeenlinnalainen Lindroos on kokenut synnytysmasennuksen itse pari kertaa. Hän ryhtyi vapaaehtoiseksi ryhmänohjaajaksi auttaakseen muita.
– Vaikka synnytysmasennus on yleistä, äidit jäävät usein sen kanssa yksin. Kun itse lähdin hakemaan siihen hoitoa, olin liian "hyvinvoiva ja reipas", jotta olisin apua saanut. Kävin pohjalla. Jos olisin saanut avun nopeasti, olisiko tilanne koskaan eskaloitunut? hän pohtii.
Lindroosin mukaan tilanteessa on tärkeintä, että on joku, joka kuuntelee.
– Koin, että samaan aikaan kun olin heikossa kunnossa, jouduin taistelemaan apua saadakseni. Kun olen itse käynyt sen prosessin läpi, voin ohjata oikeaan suuntaan, jos apua ei omin voimin löydä.
Synnytysmasennukselle ovat tyypillisiä esimerkiksi alakulon tunteet, pelot, tavallista voimakkaammat syyllisyydentunteet, maaninen oireilu sekä muutokset ruokahalussa ja unessa. Joskus oireet voivat ilmetä vasta kuukausien päästä.
– Heti synnytyksen jälkeen mielialat vaihtelevat, mutta synnytysmasennusta on syytä epäillä, jos äidin käytös on voimakkaan poikkeavaa yli kahden viikon ajan, Lindroos sanoo.
Kun tilanteeseen saa apua, masennuksesta yleensä toivutaan.
– Kun ryhmänohjaaja on ollut samassa tilanteessa ja toipunut siitä, se luo myös toiveikkuutta.
Äimä ry:n Hämeenlinnan vertaistukiryhmä starttasi helmikuussa.
– Puheenaiheet muotoutuvat paljolti ryhmän mukaan. Saatamme myös miettiä etukäteen teemoja ja mahdollisuuksien mukaan pyytää paikalle asiantuntijan.
Tapaamiset ovat kerran kuukaudessa Kanta-Hämeen ensi- ja turvakoti ry:n tiloissa Reskalla. Kokoontumisista löytyy tietoa sivustolta www.aima.fi/toiminta.
Ryhmään ei tarvitse ennakkoilmoittautua eikä se sido mihinkään. Toiveena on, että kokoontumisiin ei tuoda lapsia.
– Mukaan voi tulla hyvin matalalla kynnyksellä. Ei tarvitse odottaa, että ongelmat eskaloituvat. Jos ei mitään muuta, niin siinä pääsee kahville ja saa hetken omaa aikaa ja rauhaa.