Talvipäivään tuo piristystä erilaisissa norkoissa ja kävyissä roikkuva urpiaisparvi. Joskus parvi vähän säikähtää ja pyrähtää lentoon, mutta hepulin mentyä ohi se saattaa palata samoille sijoilleen.
Vaikka urpiaista ei näkisi kovin läheltä, sen voi kuitenkin tunnistaa asennosta. Lähes kaikki parven linnut roikkuvat pää alaspäin hamutessaan siemeniä. Veren paetessa päähän urpiaisen otsaan on muodostunut lajille tunnusomainen punainen läikkä.
No, tuo edellinen lause oli tietenkin humpuukia. Mutta humpuukia ei ole se, että enää ei välttämättä tarvitse erotella urpiaisen vaaleampaa värimuotoa omaksi lajikseen eli tundraurpiaiseksi. Lintupäättäjät ovat taipumassa sille kannalle, että kyseessä ovat laji ja sen alalaji.
Kiva uutinen meille, joiden tietotaito ja kärsivällisyys eivät riitä kovin pikkutarkkaan lajimäärittelyyn.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.