Kymmenkunta graffitintekijää eri puolilta Suomea kokosi Galleria Raami Daameihin yhteisen näyttelyn.
Lauantaina 18. marraskuuta Galleria Raami Daameissa avautui näyttely, joka sisältää graffititaiteilijoiden tekemää taidetta.
Graffiti -uutta vanhassa- -näyttelyssä on mukana yhteensä kymmenkunta taiteilijaa Hämeenlinnasta, Tampereelta, Turusta ja Jyväskylästä.
Näyttely sai alkunsa, kun paikallinen taiteilija pistäytyi galleriassa ja graffiti tuli puheeksi galleriaa pitävän Anu Halmeniemen kanssa.
– Anu kutsui meidät ja keräsin porukan kasaan, anonyyminä pysyttelevä taiteilija kertoo.
Kaikki ryhmän jäsenet tuntevat – tai ainakin tietävät toisensa. Haastattelussa heitä on mukana kolme.
– Näyttelyn tekijöitä yhdistää se, että kaikki ovat joko graffititaiteilijoita tai katukulttuurin vaikuttajia, jotka ovat aloittaneet taiteen tekemisen graffiteista ja jatkaneet siitä eri suuntiin, he kertovat.
– Teokset eivät ole varsinaisesti graffiteja, mutta monissa on niistä inspiroituneita elementtejä.
Graffititaiteessa tekijöitä kiehtoo etenkin säännöttömyys ja se, että se on väylä itseilmaisuun.
Tekijät pohtivat, että joskus nuorempana anarkismikin saattoi kiehtoa, mutta nykyisin vähemmän.
"Onhan se tavallaan statement, jos käy maalaamassa jonkun seinän jonnekin, vaikka teoksen sisältö voi olla mitä vaan."
anonyymi graffititaiteilija
– Tosin, kyllä edelleen haluan, että jengiä vähän vituttaa, mutta se yllyke on kuitenkin aika pienessä roolissa, yksi taiteilijoista tuumaa.
Anonyymius on kuitenkin yhä olennainen osa genreä – sattuneesta syystä:
– Itselle maalaaminen voi olla aika terapeuttista, ja jos lähden maalaamaan ei-lailliselle seinälle, siinä on myös seikkailun makua.
Mutta anonyymiyteen liittyy muutakin.
– Yhtä dokumenttia lainatakseni, ”siinä ollaan näkyvillä ilman että ollaan näkyvillä”, toinen jatkaa.
Taiteilijat miettivät, että graffitien sisältö ei tee niistä kantaaottavia, vaan ennemminkin konteksti.
– Onhan se tavallaan statement, jos käy maalaamassa jonkun seinän jonnekin, vaikka teoksen sisältö voi olla mitä vaan.
Ryhmän mukaan graffititeissa on aina kirjaimia ja niitä voi toteuttaa laajalla skaalalla ja monissa eri paikoissa.
Tekijöiden mielestä olennaisin ero katutaiteeseen verrattuna on se, että graffititaide on aina laitonta ja omaehtoista.
– Katutaide tai muraali voi näyttää graffitilta, mutta se tehdään aina lailliseen kohteeseen.
Voiko siis galleriassa esillä oleva taide edes olla graffititaidetta?
– Vaikka tämäkin on graffititaidenäyttely, niin nämä eivät ole varsinaisesti graffiteja vaan graffitinomaista taidetta, ryhmä tuumaa.
Näyttelyssä on esillä 20–30 työtä. Maalauspohjina nähdään tavallisten pohjien lisäksi skeittilautoja ja yksi vinyylilevykin.
Teoksissa on käytetty useita eri tekniikoita, kuten öljyvärejä, maalitusseja, spraymaaleja, tavallisia tusseja, sekatekniikkaa sekä valokuvia, joita näyttelyssä on nähtävillä kolme.
Tekijä kertoo, että samat valokuvat ovat olleet esillä myös Hämeenlinnan Linja-autoasemalla marraskuun alkupuolella.
– Teen pääasiallisesti graffiteihin liittyvää taidetta, mutta tähän näyttelyyn toin valokuvia, sillä halusin rikkoa kaavaa. Olen tykännut kuvata ja pyöriä eri paikoissa kameran kanssa. Pyrin löytämään pieniä yksityiskohtia, joista jengi joutuu funtsimaan, että mitä tuossa kuvassa on.
Graffiti -uutta vanhassa- -näyttely on esillä Galleria Raami Daameissa (Raatihuoneenkatu 4) 23.12. asti.