Millä todennäköisyydellä käsistään taitamaton ja kroonisista kivuista kärsivä mies päätyy asumaan ja remontoimaan rintamamiestaloa?
Ei millään, ellei kyseessä ole kosminen vitsi tai joku kohtalon herjana heittämä ihmiskoe.
Tätä olen taas kovasti miettinyt, kun päätin värkätä jonkinlaisen kesäkeittiön pihaan. Arvaatte varmaan, että hanke on edennyt vauhdilla.
Runko tälle unelmalle oli toki olemassa. Kun muutimme maalta kaupunkiin, vaimo ehdotti kissakopin rakentamista perheen lemmikeille.
Tuumasta toimeen eli hyvää yötä, minä ajattelin.
Apuun onneksi säntäsi rakas ystävä, joka nakutteli varsin tanakan höskän parissa päivässä.
Maaseudulla vapauteen tottuneet katinperhanat eivät rakennelmasta perustaneet, vaikka sinne tehtiin pienoismalli talosta ja kivoja kiipeilyreittejä lepopaikkoineen.
Pienempi kissa huusi viisi minuuttia, vaimon hermot pettivät ja häkki on palvellut kymmenisen vuotta romuvarastona.
Viime toukokuussa iski joku tehokkuuskohtaus ja heittäydyin tarmokkaasti projektiin. Siivosin kojun ja kaasugrilli ostettiin kesäkuussa.
Grilliä päästään kohta asentamaan, vaikka on vasta lokakuu. Hyvällä säkällä pääsen paistamaan vielä pihvit ennen lumen tuloa.
Eniten päänvaivaa projektissa tuotti pienessä rinteessä olevaan häkkyräiseen tehty parin neliön terassi. Se kun jätettiin alkujaan vinoksi, koska asian ei arveltu kissoja vaivaavan.
Grillin pitää kuitenkin olla suorassa ja mielellään myös kokkaajan, joten tämän asian pähkäilyssä meni koko kesä.
Viime viikolla tajusin, että nyt homma pitää hoitaa tai kantaa vielä paketissa oleva grilli vinttiin ehkä ikuisiksi ajoiksi.
Katselin kallistusta silmämäärällä, laitoin maalattian etureunaan nurkissa pyörineen puisen lattiaritilän ja kaadoin terassilaudoituksen sen päälle.
Mikä on todennäköisyys, että lattianpätkä on nyt vaaterissa? Ei mikään, mutta vatupassin kupla pysyy merkkiviivojen keskellä, vaikka kuinka kääntelee. Lattia ei heilu eikä huoju.
Vaimo ihan ihmetteli toteutuksen onnistumista. "Oli siinä aika mittaaminen, mutta siinä se nyt on", murahdin miehekkäästi ja laitoin kahveet tulemaan.
Mutta entäs se grillin kokoaminen sitten?
Kaasupullo näyttää ihan ydinpommilta. Suoraan sanottuna hautaisin sen mieluummin kompostin taakse kuin avaisin sen hanan. Onko siinä hana? Voi Luoja varjele.
Yhdeltä kaverilta tuli vihje, että kaasuletkun liitoskohtiin kannattaa suihkuttaa saippuavettä, että näkee mahdolliset vuotokohdat.
Saippuavettä? Mahdolliset vuotokohdat? Tuskin maltan odottaa.