Miten tunnistaa ja kohdata muistisairas? – Muistiyhdistyksen väki kertoo, mikä on tilanteissa tärkeintä

Kuka tahansa voi kohdata muistisairaan ihan tavallisessa arkipäivän tilanteessa.

– Moni muistisairaista asuu yksin ja huolehtii omista asioistaan kykyjensä mukaan. Moni asioi ja liikkuu itsenäisesti ympäristössään. Useat ajavat vielä autoa. Muistisairaus-diagnoosi ei aina merkitse sitä, että omien asioiden hoitaminen tai autolla ajaminen loppuisi, vs. toiminnanjohtaja Milka Lintinen Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksestä sanoo.

Ensi viikolla vietetään valtakunnallista Muistiviikkoa, jonka teemana on muistisairaan kohtaaminen. Myös Kanta-Hämeen Muistiyhdistys järjestää viikolla tilaisuuksia teemaan liittyen.

Muistisairaus on pääasiassa ikääntyneiden sairaus ja ikääntyneiden määrän kasvaessa sitä diagnosoidaan enemmän, myös muualla Euroopassa.

– Muistisairaus tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain kohdassa, yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Tiina Leiskamo sanoo.

Kuinka sitten tunnistaa, että kysymyksessä on muistisairaus?

– Muistisairas on usein hämmentyneen oloinen. Hän saattaa unohtaa, mitä pankkikortilla tehdään ja lompakko tai kännykkä voi olla hukassa. Yleensä eksyneisyys näkyy silmistä, Lintinen kertoo.

Muistisairas saattaa toistaa asioita, eikä välttämättä ymmärrä ohjeistusta. Myös kokonaisten lauseiden tuottaminen voi olla vaikeaa ja sanat saattavat korvautua toisilla.

– Aika hyvä keino kartoittaa tilannetta, on kysyä, missä hän on tai mikä päivä on menossa. Jos ajan ja paikan taju hukassa, se on aika varma merkki muistisairaudesta, Leiskamo sanoo.

Muistisairaan kohtaamisessa tärkeintä on rauhallisuus. Puhe kannattaa pitää selkeänä.

– Avainsanoja voi toistaa ja kannattaa puhua lyhyillä lauseilla. Puhetta voi myös jaksottaa, vertaistoiminnan vastaava Saila Lehtonen yhdistyksestä neuvoo.

On myös tärkeää puhua kohti kasvoja ja mielellään ilman taustahälinää.

– Mutta ääntä ei tarvitse korottaa, ei ole kysymys kuulon haasteesta, Leiskamo tähdentää.

Muistisairasta tulee kohdella kuten ketä tahansa aikuista, arvostavasti ja kunnioittavasti.

– Sairastunut aistii hyvin herkästi sanattoman viestinnän, Lintinen sanoo.

Muistisairaan voi tunnistaa myös muistirannekkeesta, tai siitä, että hän on säähän nähden epäasiallisesti pukeutunut.

– Jos huoli herää, kannattaa kysyä suoraan, että tiedätkö, missä sinun kotisi on, Leiskamo vinkkaa.

Ryhmä korostaa, että tärkeintä on, että puuttuu asiaan. Myös ikäihmisestä voi tehdä huoli-ilmoituksen.

– Sehän on ihan toivottavaa, että sitä käytetään. Silloin ammattilaiset selvittävät, onko kaikki kunnossa, Leiskamo sanoo.

Jos tilanne on akuutti, kannattaa soittaa yleiseen hätänumeroon 112.

– Siellä on sosiaalipäivystäjiä, jotka pystyvät tekemään asialle jotain.

Rohkeus puuttua on tärkeää, sillä mitä aikaisemmin muistisairas saa diagnoosin, sitä parempi hänen ennusteensa on.

– Muistisairautta voi myös ennaltaehkäistä ja lykätä terveellisillä elintavoilla.

Muistiyhdistyksen tilaisuuksissa on tarjolla ajantasaista tietoa aiheeseen liittyen. Esimerkiksi Muistisairaan kohtaaminen -teemailtaan voi tulla kuulemaan ja oppimaan aiheesta.

– Kaikki ovat meidän tilaisuuksiin tervetulleita, Lintinen muistuttaa.

Jos jokin askarruttaa, voi asioista kysellä piipahtamalla toimistossa paikan päällä, tai puhelimitse taikka sähköpostitse.

– Hölmöjä kysymyksiä ei ole. Muistisairaan kohtaaminen pitäisi kuulua jokaisen kansalaistaitoihin.