Kehohäpeä voi olla elämänlaatua rajoittava tekijä, luki Ylen nettijutun otsikossa.
Olen kanniskellut pallomahaa viimeiset parikymmentä vuotta ja alkanut pitää sitä samanlaisena kohtalon kirveeniskuna kuin pälvikaljua, välilevyn pullistumaa ja rapistuvaa hammaskalustoa.
Eihän tällainen kohta kuusikymmentä täyttävä ukko enää juurikaan pohdiskele ulkonäköään. Paitsi vaatekaupassa.
Yhtenä alkukesän hellepäivänä menin etsiskelemään pitkälahkeisia sortseja eli capreja, t-paitoja ja boksereita kauppaan, jossa oli huono ilmanvaihto.
Hikoilin hyllyjen välissä ja räpläsin lukemattomia vaatepinoja etsiessäni xxxl-koon paitoja ja xxl-kalsareita. Mitään ei tunnu löytyvän.
"Miten menee", huikkasi vaimoni käytävältä.
Silloin ajattelin, että nyt en kyllä tiedä tapanko itseni heti vai vasta kotona.
Ostin yhden t-paidan, joka ei kiristänyt mistään kohtaa. Sen helma roikkuu polvissa.
Löysin lopulta myös sopivat sortsit, jotka on ílmeisesti tarkoitettu kaksimetriselle miehelle. Sain siis caprit sortsien hinnalla.
Tällaista se sitten on. Vähänkin erilaisempien vaatteiden kanssa tulee tenkkapoo. Niitä ei yksinkertaisesti valmisteta.
Innokkaana kalastajana olen jo parin vuoden ajan haaveillut kahluuhousuista.
Näen jo silmissäni tilanteen, missä olen sovittamassa niitä paikallisessa kalastusliikkeessä.
Ainoa pöksyt, jotka mahtuvat minulle, ovat tarkoitetut niin pitkälle miehelle, että joutuisin leikkaamaan niiden rinnan korkeudelle silmäreiät näkemistä varten.
Totuus on, etten voi uskoa olevani näin vanha. Muistan sen vasta, kun katson peiliin.
Yritän jatkossa välttää itseironisia sutkautuksia ja hihittelyä vaatekaupassa.
Parikymppisen myyjän silmissä en ole raihnaiseen ruumiiseen vangittu nuorukainen, vaan yksinkertaisesti joku houraileva vanha äijä.
Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta. Ymmärrän sen tarpeen hyvin, kun mediat pullistelevat trimmattuja atleetteja ja pyllytähtiä. Ei ihmisarvo saa olla ulkonäöstä kiinni.
Joskus tuntuu, että ihminen saa olla tässä maailmassa mitä tahansa, paitsi lihava.
Se on vaan sillä tavalla, että liikalihavuus alkaa tässä iässä olla jo todella korkea riski.
Nyt on todellakin se viimeinen hetki yrittää muuttaa elämäntapoja, jos aikoo nauttia eläkepäivistä.
Kolmen kuukauden karppauskuuri tai hetkellinen vesijuoksuinnostus ei tätä katastrofia enää korjaa.
Vaan kun ei millään jaksaisi. Sen voisi lisätä luetteloon kuuluisista viimeisistä sanoista.
Pitäkää peukkuja.