Perttu Hanhivaara oppi tykkäämään työnteosta jo pikkupoikana, eikä aio vielä hetkeen hellittää.
Puistonmäen vanhassa koulussa asustava hämeenlinnalainen Perttu Hanhivaara on kattomies vailla vertaa.
50 vuoden aikana hän on tehnyt lukemattomia kupari- ja paanukattoja kirkkoihin ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviin rakennuksiin.
Ensimmäiset oppinsa hän sai kirjaimellisesti polvihousuiässä.
– Kun olin 6-vuotias, meille ostettiin Skoda ja sillehän piti rakentaa talli. Isä oli kätevä käsistään, kirvesmies ja opettaja, joka oli rakentanut äidilleen matkustajakoti Turistin Kittilään, Hanhivaara muistelee.
– Siitä tallin huopakaton naulaamisesta se kipinä syttyi ja kohtahan oltiin sitten kummisedän navetan kimpussa.
Perheessä varsinkin äiti kannusti poikaa ahkeruuteen.
– Minulla oli hirveä hinku maataloustöihin ja olin aina naapurissa renkinä, kun tarvittiin.
Kun sanomalehti Kalevassa haettiin teräsmastomaalaria, Hanhivaara päätti hakea paikkaa.
– Menin tapaamaan firman pomoa Haukiputaalle Paja-baariin, jossa hän aina istui. Hakijoita oli yli 100, mutta minut valittiin, koska hän kuuli suosittelijalta, millainen työinto minulla oli.
Hanhivaaran työnantajalla oli usein asiakkaina seurakuntia.
Uuden työn makuun Hanhivaara pääsi Paltamon kirkon tornin korjauksissa ja ensimmäisen paanukattonsa hän naputteli Turkansaaren museokirkkoon.
– Paanukattojen rakennus ja tervaus muodostui minulle sydämenasiaksi. Oli kiinnostavaa oppia, kuinka paanuja tehtiin ja se tervakaramellin tuoksukin hurmasi. Siinä oli todellista käsityön meininkiä, Hanhivaara tuumaa.
1970-luvun lopulla Hanhivaara alkoi miettiä oman yrityksen perustamista.
– Huomasin tekeväni arvokasta työtä. Kerran tervasin Kortesjärven kirkon katon ja maalasin kellotapulin yhdessä päivässä. Yritin saada palkankorotusta, mutta sitä ei koskaan herunut.
Räystään kohdalla muistan ajatelleeni, että nyt tuli lähtö.
Perttu Hanhivaara
Huhtikuussa 1980 Hanhivaara perusti Kattomestarit oy:n, jonka tilauskirja alkoi täyttyä seurakunnille tehtävistä töistä ympäri Suomea.
– Alalla oli kyllä kilpailuakin, mutta melkein aina minä ne urakat vain voitin, hän virnistää.
Urakat olivat joskus todella hankalia, kuten Kauhavalla, jossa kirkko oli painunut toisesta päästään 30 senttimetriä jokeen päin. Työ oli melkoinen haaste nuorelle miehelle.
– Siellä oli betonipaanukatto, josta piti tehdä kuparikatto. Vitsinä oli se, että katto ei saanut olla suora, mutta sen piti näyttää siltä. Sen homman jälkeen minua alettiin kutsua kattomestariksi.
Yksi Hanhivaaran tunnetummista työkohteista oli Tampereen pääkirjasto Metso, joka valmistui vuonna 1986.
– Sinne tehtiin kuparikatto ja sain tehdä mallityön sen kaareviin osiin. Pietilän arkkitehtitoimiston kanssa työskenneltiin ja rakennustöistä tehtiin tv-dokumenttikin.
Hanhivaaran saavutuksiin kuuluu patentoitu ja mallisuojattu kuparisuomukatto, joka on valittu materiaaliksi moniin arvokkaisiin kohteisiin.
Kattomestareilla riitti keikkaa ja se työllisti 1980-luvun lopulla 35 henkeä. Ilman vastoinkäymistä ei kuitenkaan Hanhivaarakaan pitkällä urallaan selvinnyt.
Firma sai ison urakan Oslossa Colosseum-elokuvateatterin valtavan kupolin parissa.
– Suostuin vientiluoton takaisinmaksussa rahoitusjärjestelyyn, jonka siirtokustannukset osoittautuivat firmalle liian raskaaksi kantaa ja tein konkurssin 1989, Hanhivaara sanoo.
– Jouduin myymään omaisuuttani, mutta sain työt taas käyntiin uudella toiminimellä ja pystyin sitten jatkamaan hommia Oslossakin.
Nykyään Kattomestarit oy on perustajan vanhimman pojan Matti Hanhivaaran johtama valtakunnallinen yritys, jolla on toimipisteitä Hämeenlinnan lisäksi muissakin kaupungeissa.
Vanha mestari on jatkanut töitä nuoremman poikansa Markus Hanhivaaran kanssa vuonna 1991 perustamassaan Hämeen Kattopinta oy:ssä, joka toimii myös ympäri Suomea.
– Olen koko ikäni tottunut itse rahoittamaan toimintani oman työni kautta.
Kattomieheltä on tietenkin pakko kysyä, onko hän koskaan pudonnut korkeuksista.
– Liian monta kertaa, Hanhivaara huokaisee.
– Vuonna 1980 lipesin Jalasjärven kirkon katolta, mutta köysi onneksi kesti ja jalat vain menivät ikkunoista sisään.
Pahempi tilanne sattui Isossakyrössä, jossa Hanhivaara oli taas tervaamassa kirkon kattoa.
-– Köysi irtosi toisesta päästä ja luistelin ensiksi kuusitoista metriä jyrkkää kattoa alas. Räystään kohdalla muistan ajatelleeni, että nyt tuli lähtö.
Vapaata pudotusta oli vielä seitsemän metriä ja Hanhivaaran jalat upposivat tuuman verran nurmikkoon.
– Työkaveri ei onneksi nähnyt koko juttua, joten kiipesin takaisin ylös ja tervasin katon loppuun. Selkä oli vuoden verran aika kipeä.
Yhdellä kattokeikalla Vanajaveden rannassa tarvittiinkin jo paareja.
– Putosin kahdeksan metriä ja jouduin sairaalaan kolmeksi viikoksi. Selkänikamat murtuivat ja ne leikattiin. Sain neljä kuukautta sairaslomaa, mutta kahden kuukauden päästä olin jo Parolassa kattoja maalaamassa.
Hämeenlinnaan Hanhivaara muutti vuonna 1982. Ensimmäinen koti löytyi sukulaismiehen Olavi Hakasalon eli hypnotisti Olliver Hawkin sinisestä talosta Aulangontieltä.
Puistonmäen koulusta Hanhivaara kertoo haaveilleensa pitkään ja kaupat kaupungin kanssa tehtiin vuosituhannen vaihteessa.
– Olen aina ihaillut tätä taloa, joka on rakennettu 1880-luvulla. Vuokrasin sen ensin varastoksi, mutta halusin ehdottomasti muuttaa tähän asumaan. Talossa on hieno tunnelma.
Puolen vuoden päästä 70 täyttävä Hanhivaara ei vielä hetkeen aio heittäytyä lepäämään laakereillaan. Intohimo työhön on säilynyt.
Hän tekee edelleen töitä katoilla viisi kuukautta vuodessa ja talvet hän hieroo kauppoja.
– Kunto on vielä hyvä, vaikka sokerit ovat vähän nousseet, mutta koitan pitää ne kurissa ruokavaliolla ja kovalla liikkeellä. Olen ajatellut, että kun täytän 75, niin sitten riittää.
1986
Perttu Hanhivaara teki tunnetuimman kattotyönsä Tampereen pääkirjasto Metsoon.