Kaupunginosa voisi näyttää ihan erilaiselta, jos sotaa ei olisi tullut.
Ennen talvisodan syttymistä oikeusministeriö kaavaili Hämeenlinnan Ojoisille massiivisen vankilakeskuksen rakentamista.
Nykyisen Ilveskodin ja Ojoisten terveyskeskuksen alueelle suunniteltiin kaikkiaan 12 rakennusta muun muassa vankilaosastoille, sairaalalle ja mielisairaalalle, työpajoille sekä toimistoille.
Ojoisten historioitsijalla Wete Myllymaalla on hallussaan useita dokumentteja tuolta ajalta.
– Isäni tuli suoraan rintamalta vanginvartijaksi Hämeenlinnaan ja työskenteli lääninvankilassa ja keskusvankilassa. Hänen arkistostaan olen löytänyt vuonna 1938 piirrettyjä suunnitelmia, jotka jäivät sitten toteutumatta, kun sota muutti kaiken ja rahasta oli tiukkaa, Myllymaa kertoo.
Kunnianhimoisesta suunnitelmasta on muistona vain nykyinen terveyskeskus, joka valmistui vuonna 1939.
Rakennus tehtiin alun perin naiskeskusvankilan työhuonerakennukseksi. Senkin käyttötarkoitus muuttui, kun tuberkuloosi alkoi levitä.
– Siitä tehtiin miesvankien parantola, jossa ei ollut työvelvollisuutta, joten vangit saivat makoilla ja pelata lentopalloa, Myllymaa muistelee. – Yskösnäytteistä tuli oikein bisnes, kun niitä salakuljetettiin isompien rautojen takana oleville vangeille. Parantolastahan oli sitten paljon helpompi karata.
Kun Ojoisten suuria suunnitelmia rustailtiin, linnalla toimi sekä lääninvankila (nykyinen museo Vankila) että naisvankila.
– Nykyisen Ojoisten vankilan päärakennus oli toiminut maaherran virkatalona. Vuonna 1924 oikeusministeriö osti sen sekä maat siitä ympäriltä ja vuokrasi vielä Kirstulan kartanonkin aputilaksi, Myllymaa tietää.
Vangit viljelivät, kasvattivat karjaa sekä tekivät metalli- ja puutöitä.
– Ojoisten kartanon alueelle tuli työsiirtola, joka toimi osittain myös päivävankilana.
Myllymaalla on vielä yksi mielenkiintoinen tieto hihassaan.
Vielä vuonna 1951 kaavailtiin, että valtatie Hämeenlinnasta pohjoiseen voisi kulkea Ojoisten läpi.
Myllymaalla on hallussaan V. Talvisillan tekemä karttaluonnos, jossa valtatie on piirretty nykyisten Puistonmäentien ja Antreantien paikalle.
– Sotakorvaushommien myötä duunareille kertyi rahaa ja yksityisautojen määrä nousi räjähdysmäisesti. Liikennemäärät kasvoivat siinä määrin, että oli pakko alkaa suunnitella moottoritietä.
Myllymaa sanoo toisinaan miettivänsä, kuinka vankilakeskus olisi muuttanut elämää Ojoisilla, jonne hän muutti pikkupoikana vuonna 1947.
– Olisihan se vilkastuttanut ja työllistänyt sekä tuonut mukanaan monenlaista ammattikoulusta. Ehkäpä täällä olisi nykyään paljon enemmän kerrostaloja, hän pohtii.
Varuskuntien ja koulujen lisäksi Hämeenlinnalla on pitkä historia myös vankiloiden kaupunkina.
– Vanginvartija on ollut täällä perinneammatti, jonka piirissä on ollut satoja perheitä.