On vuosi 1988. Rautalankahenkinen musiikki elää uutta tulemistaan, kun Topi Sorsakoski & Agents on yhdistänyt kaikuvat kitarasoundit suomalaisen iskelmän melankoliaan.
Hämeenlinnan Opettajankoulutuslaitoksessa syntyy yhtye, joka ottaa nimekseen Beatmakers: Jori Venemies bassossa, Juha Heinonen kitarassa ja Petri Ylönen laulussa sekä rummuissa.
– Ei siinä mitään suurta ajatusta aluksi ollut, soitettiin ihan kaikkea mahdollista opiskelijabileissä, beatia ja Hurriganes-osastoa, Venemies muistelee.
Uudelle yhtyeelle riitti kuitenkin kiitettävästi keikkoja ja vauhti vain kiihtyi, kun solistiksi ja rumpaliksi tuli Paavo Gröhn.
– Aika nopeasti esiintymiset nousivat 80 keikkaan vuodessa ja paljon soiteltiin tanssilavoilla. Levytyshommia ei siinä vaiheessa edes mietitty, kun bändissä ei vielä omaa sävelkynää ollut. Venemies sanoo.
Yhtyeen ensimmäinen julkaisu, viiden kappaleen omakustanne-CD julkaistiin 1997.
Seuraavan vuoden tammikuussa kyytiin hyppäsi Pekka Tiilikainen, joka oli soitellut Hämeenlinnassa muun muassa Patakunkku- ja Kuuma satsi -yhtyeissä.
– Olin diggaillut rautalankabändejä jo pikkupoikana Kemissä, Tiilikainen kertoo.
– Näin TV-Sävelen ilmoitustaululla lapun, jossa haettiin komppikitaristia ja otin yhteyttä. Bändillä oli siinä vaiheessa tosi paljon keikkaa, joten kotona piti käydä keskustelua, kun lapsetkin olivat vielä pieniä.
Puolen vuoden jälkeen Gröhn jätti yhtyeen ja Tiilikainen otti laulusolistin vastuun harteilleen. Häneltä löytyi omia kappaleita, joita otettiin ohjelmistoon.
– Tässä skenessä suoranainen imitointi on hyvin yleistä, mutta kopiointi ei koskaan ole ollut meidän juttu, Venemies tuumaa.
Yhtyeen nimi muuttui Pekka Tiilikainen & Beatmakersiksi ja rumpujen taakse istahti Hannu Y. Tuomola.
Tästä alkoi bändin kultakausi, ainakin mitä keikkamääriin tulee, ja yhtye alkoi työskennellä entistä ammattimaisemmin.
Esiintymisiä oli lähes sata vúodessa, ovi aukesi myös televisioon, genren tapahtumat paisuivat isoiksi ja kesälavat janosivat rautalankabändejä.
Tässä skenessä suoranainen imitointi on hyvin yleistä, mutta kopiointi ei koskaan ole ollut meidän juttu.
Jori Venemies
Levyillekin löytyi kustantajia ja vuonna 2001 julkaistu single Cortina nousi Radio Suomen soitetuimpien listan kymmenen kärkeen useiksi viikoiksi.
Yhtye oli kuitenkin perin tyytymätön albumiensa jakeluun. Cortinan jälkeen levy-yhtiö lypsi Iskusäveliä-albumilta singlen toisensa jälkeen ja itse pitkäsoitto ilmestyi vasta 2003.
– Yksikin pariskunta kertoi hakeneensa piraattikappaleen Svetogorskista, kun virallista levyä ei koko Suomesta löytynyt, Venemies ihmettelee.
– Siinä vaiheessa olin alkanut jo muutenkin miettiä, pystynkö enää koko hommaan, kun päivätoitäkin piti tehdä ja olin alkanut rakentaa taloa.
Venemies jättäytyi yhtyeestä, mutta Tiilikainen ja Heinonen jatkoivat uusien soittajien kanssa vuoteen 2008.
Sitten Tiilikaisenkin mitta tuli täyteen.
– Esiintymisen liäksi järkkäilin keikkoja, istuin melkein aina auton ratissa ja bändissäkin alkoi olla sisäisiä jännitteitä. Koko paketti vain alkoi tuntua liian raskaalta.
Beatmakers ei kuitenkaan virallisesti hajonnut, vain siirtyi määrittelemättömälle keikkatauolle, jonka aikana julkaistiin useita kokoomalevyjä sekä aivan uuttakin musiikkia sisältäviä albumeja.
Yhtyeen uusi alku sai kipinän loppukesästä 2015, kun Eero Raittinen äänitti livelevyä Hämeenlinnan Suisto-klubilla.
– Nähtiin siellä Jorin kanssa pitkästä aikaa ja tiskillä istuessa ruvettiin juttelemaan, että tehtäisiinkö vielä yksi nostalgiakeikka, kun tuo soittaminen näyttää niin mukavalta, Tiilikainen naurahtaa.
Elokuussa 2016 Suiston lavalle nousivat Venemies, Tiilikainen, Heinonen ja rumpali Mikko Lund.
– Tuntui, että meitä oltiin odotettu ja porukkaa tuli pitkien matkojen takaa. Ei se siihen sitten jäänytkään ja pian oltiinkin keikalla Nastolassa ja Lontoossa.
Tämän päivän Beatmakers on musiikillisesti juurevampi ja rokkaavampi kuin alkuvuosinaan, jolloin tanssilavakeikat osittain vaikuttivat tyyliin ja ohjelmistoon.
Yhtye on jo pitkään nauttinut suosiosta myös ulkomailla. Erityisen vankka jalansijansa sillä on Hollannissa ja Englannissa.
– Hollannissa oli tosi paljon rautalankabändejä 1970- sekä 1980-luvuilla ja musiikkityyli on siellä edelleen voimissaan. Briteissä genre on hyvin Shadows-keskeistä ja siellä on paljon asiaan vihkiytyneitä kerhoja, Venemies kertoo.
Bändi on tavoittanut paljon kansainvälistä yleisöä myös englantilaisen, instrumentaalimusiikkiin erikoistuneen Pipeline-lehden kautta.
Lehti palkitsi Guitar Town -albumin Vuoden levy 2020 -tittelillä yhdessä The Doltonesin kanssa ja julkaisi hiljattain yhtyeestä laajan haastattelun ja kansikuvan.
Uuden ulottuvuuden Beatmakersien saagaan on tuonut yhteistyö The Renegades-yhtyeen rumpalin, Graham Johnsonin kanssa.
1960-luvulla Birminghamissa perustettu yhtye herätti aikoinaan Suomessa jopa hysteriaksi paisunutta palvontaa.
– Julkaisimme 2017 version The Renegadesin Matelot-kappaleesta ja Sumiaisten keikkajärjestäjä Risto Korhonen kysyi, että saisimmeko Grahamin jotenkin mukaan keikalle Suomeen, Venemies sanoo.
Johnson innostui asiasta ja hänen sekä Beatmakersien ympärille koottiin Renegades Revisited -ryhmä, joka on keikkaillut vuosina 2018–2023 Suomessa ja Espanjassa.
Yhtye esiintyy 35-vuotisjuhlakeikallaan Hämeeninnan Suisto-klubilla.
Illan juontaa Seppo Tammilehto ja lavalle nousee myös takavuosien pitkäaikainen kitaristi Juha Heinonen sekä muita ystäviä vuosien varrelta.
Miehen ikään päässyt Beatmakers on voimissaan, eikä loppua ole näkyvissä.
– Bändi on antanut valtavasti kokemuksia ja sisältöä elämään, ilman sitä olisi ollut paljon tyhjempää, Venemies pohtii.
– Muistan, kun pikkupoikana kotona sanoin, että soitan rokkia varmaan viisikymppisenäkin. Äiti sanoi, että tuskinpa sentään, mutta tässä sitä nyt ollaan.
Beatmakers juhlakeikka la 22.4. kello 21 Suistossa (Viipurintie 4).