Perjantaina julkaistavalla albumillaan räppäri näyttää kaapin paikan, mutta laskee myös leikkiä itsestään.
Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia hänen elämästään tiedetyille faktoille.
Kun Hämeenlinnan Hätilän huudeilta kuuluisuuteen ponnistaneen Palefacen uusin pitkäsoitto on nimeltään Autofiktio, herää väkisinkin ajatus henkilökohtaisuudesta.
– Osittain siinä sitä onkin, Paleface eli Karri Miettinen tunnustaa.
– Autofiktiohan herättää uteliaisuutta leikittelemällä ajatuksella mikä on totta ja mikä ei. Levyllä on kyllä puhtaasti omaelämäkerrallista juttua, mutta myös paljon muutakin.
Teemoiltaan yhtenäiset albumikokonaisuudet ovat jäämässä historiaan, mutta suomiräpin pioneeri taaplaa omalla tyylillään.
– Musiikin julkaisussa suositaan lyhyttä kantamaa, mutta minä en ole siihen koskaan oikein sopeutunut. Olen albumintekijä ja jos saan keskittyä, esille nousevat ne parhaat onnistumiset.
Singlevetoisen suoratoiston maailmassa albumien tekeminen on kallista puuhaa ja Paleface antaakin kiitosta levy-yhtiölle.
– On hienoa, että tähän on haluttu satsata. Olen kuitenkin päälle nelikymppinen ja yli-ikäinen nuorisokanaville.
Uuden levyn musiikillinen maailma on kaukana tykityksestä ja tuuttauksesta. Tunnelma on mietteliäs, jopa lyyrinen.
Ison osaan lopputuloksesta artisti antaa kunnian tuottaja MD$:lle eli Santeri Kauppiselle.
– Hän oli 8-vuotias, kun minun ensimmäinen levyni julkaistiin, Miettinen naurahtaa.
– Kumppanuus osoittautui kuitenkin hyväksi yhdistelmäksi. Hän kannusti minua tarinallisiin biiseihin ja pienimuotoisuuteen, irti isosta ja meluisasta.
Räppäri sanoo halunneensa tehdä kaunokirjallisen levyn, jossa on inhimillisiä tarinoita. Musiikki valjastettiin palvelemaan tätä tarkoitusperää.
Albumin esituotantovaiheessa olivat mukana tuottajat Xmies, Juan Muteniac ja CeeMon.
– Lopulta kävi niin, että aloimme ottaa biiseistä asioita pois, ne riisuttiin luurangoiksi ja säilytettiin vain oleellinen, Paleface kertoo.
Levyllä on isossa osassa televisiostakin tuttu taustalaulaja Teri Mantere, joka on mukana lähes kaikissa kappaleissa.
Kitaroissa ovat Anssi Salminen ja Joonas Widenius, bassossa Sam Yaffa sekä Antti Lötjonen ja vibrafonissa Arttu Takalo.
Päihteet näkyvät täällä katukuvassa ihan eri tavalla kuin missään muualla Suomessa.
Paleface
Albumilta lohkaistu ensimmäinen single Miehet eivät itke toi räppärille Setlementtiliiton tunnustuspalkinnon.
Levyn kruununjalokivenä artisti itse pitää osuvasti naistenpäivänä julkaistua singleä Mitä susta tulee isona?, joka on levyn vanhin kappale.
– Pidin pitkään sitä kuin kukkaa kämmenellä löytääkseni oikean toteutustavan. Biisin taustalla on minun aito huoleni tyttäristäni, millaisessa maailmassa he tulevat elämään.
Kappaleen sanomaa Paleface pitää erittäin tarpeellisena juuri nyt, kun suomiräpin ympärillä velloo keskustelu misogyniasta eli naisvihasta.
Räppärin aisaparina kappaleessa laulaa Ylva Haru.
– Kuulin häntä ensimmäisen kerran viitisen vuotta sitten ja hänen musiikkinsa sekä tulkintansa herkkyys oli koskettavaa.
Levyllä vierailevat myös Gracias, Emilia Sisco, Rebecca Miettinen ja DJ Leijonamieli.
Yksi vahva teema levyllä on Helsingin kulmakuntien ankara todellisuus. Kappale Malmin ääni on päihdepoliittinen manifesti ja samaa aihepiiriä sivuavat myös Kuuluisat viimeiset sanat ja Umpikujii.
– Päihteet näkyvät täällä katukuvassa ihan eri tavalla kuin missään muualla Suomessa ja kiinnitän siihen huomiota erityisesti lasten kanssa liikkuessani. Olen hakeutunut keikoille myös erilaisten päihdekuntoutujien pariin. Mun profiili on helposti lähestyttävä ja olen varsinainen tarinamagneetti.
Asia, joka räppäriä suomalaisessa yhteiskunnassa vaivaa, on sen yksinomaan rikosoikeudellinen suhtautuminen huumeongelmaisiin.
– Tarvittaisiin paljon humaanimpi lähestymistapa, jotta ongelmia voitaisiin minimoida. Kovat keinot näyttäisivät vain pahentavan tilannetta ja Suomi on Euroopassa nuorten huumekuolemien kärkipäässä, hän sanoo.
Paleface pohtii myös omaa asemaansa räppikulttuurissa kappaleissa Väinämöinen ja Lehdistötiedote.
Ensin mainitussa hän näyttää kaapin paikan, mutta jälkimmäisessä on jopa hurjaa itseironiaa.
– Räppäri puhuttelee usein yleisön lisäksi myös kollegoitaan. Alalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja minäkin kuulun faijaräppäreiden sarjaan.
Väinämöinen on eräänlainen välitilinpäätös, sillä artistin mukaan räppi on nuorten musiikkia ja hänen omasta sukupolvestaan ei ole enää monia jäljellä.
– Pärjään ihan hyvin, mutta samalla mietin, olenko putoamassa johonkin väliin ohi nuorisokanavien ja toisaalta myös Radio Suomen.
Kappaleessaan Valkoinen katse Paleface nostaa esiin ehkä monien huulilla olleen kysymyksen, jota genressä hyvin harvoin käsitellään.
Millaista on olla valkoinen räppäri mustien luomassa kulttuurissa?
– Mun räppinimihän on Paleface eli kalpeanaama. jonka otin, kun aloitin nämä hommat 1990-luvulla jo ennen Eminemiä.
Miettisen mukaan valkoiset räppärit ovat olleet huonoja tunnustamaan velkaansa mustien kulttuurille. Tämä näkyi erityisesti. kun Black Lives Matter -kampanja nosti esiin poliisiväkivallan ja marginalisaation Yhdysvalloissa.
– Suomalaiset räppärit reagoivat siihen täydellisellä vaikenemisella. Esittämämme musiikki on peräisin näiltä ihmisiltä ja meidän pitää antaa tukemme heille ja niille sosiaalisille liikkeille, jotka edistävät tasa-arvoa, Paleface muistuttaa.
– Valkoinen katse tarkoittaa sitä, että länsimaisessa kulttuurissa olettamus on se, että yleisö on valkoista. Ollaan kykenemättömiä ottamaan kantaa, koska omaa kokemusta syrjinnästä ei ole.
Suomalaisen räpin historia on poikkeuksellinen, sillä monissa muissa maissa musiikkityylin edustajat ovat pääsääntöisesti olleet maahanmuuttajataustaisia.
– Juuret pitää noteerata ja itse olen kyllästymiseen saakka korostanut tätä omissa jutuissani. Onneksi uusi sukupolvi on osannut nostaa näitä asioita hienosti esille.
Suomalaisen räpin tilaa veteraani pitää monimuotoisena ja mielenkiintoisena.
– Nykyään on paljon tekijöitä, joilla on juuret kahdessa kulttuurissa ja vähemmistöpositioissa. Skene kaipaa kuitenkin ehdottomasti keskustelua arvomaailmasta.
Räppärien tyyliin kuuluu kertoa sensuroimattomasti ympäröivästä todellisuudesta. Toisaalta tekstit ovat alkaneet herättää myös huolta.
– Arvot ovat tosi kovia. Meininki on usein misogyynistä ja toksista, ihaillaan äkkirikastumista, katujengielämää ja väkivaltaa, Paleface tuumaa.
– Räppäävät naiset onneksi muuttavat tätä skeneä aika paljon, ja kahden tyttären isänä minäkin olen ihan eri tavalla tietoinen siitä, mitä levyille laitan. Ajat ovat muuttuneet, sillä nyt ihmiset oikeasti kuuntelevat, mitä räppärit sanovat.
Viime vuonna nousi kohu, kun suuri monikansallinen levy-yhtiö julkaisi suosituilta räppäreiltään singlen, jossa naista painostettiin suuseksiin.
Kappale poistettiin myöhemmin kaikista suoratoistopalveluista julkaisijan anteeksipyyntöjen saattelemana.
– Toivoisin, että levy-yhtiöiden rakenteissa käytäisiin nuorten kanssa arvokeskustelua siitä, että onko tämä oikeasti se viesti, jonka haluatte lähettää. Osa junnuista kuuntelee miesasialiikkeen tyyppejä, joiden mielestä feminismi on suuri ongelma.
Autofiktio julkaistaan perjantaina 24.3. Paleface on keikalla Suistossa 7.4.