Aikoinaan terassilla potkaisin jaloissa pyörivää pulua kun se muka häiritsi pyhää toimitusta, eli oluen särpimistä. Alhainen teko kaduttaa vieläkin. Sittemmin olen kasvanut ihmisenä ja nykyään pidän pulua eli kesykyyhkyä hienona lintuna.
Upeimmillaan se näyttäytyy sinitaivaalla kiitäessään riuhtovien siiveniskujen viemänä. Mielessään voi melkein kuvitella, että kyseessä on kirjekyyhky toimittamassa elintärkeätä viestiä sotatantereelta. Ja kyyhky on tietenkin hyvisten puolella, ei pahisten.
Potkustani maksan hintaa edelleen. Aina kun kohtaan terassilla pulun, pyrin hyvityksenä nakkaamaan sille huomiota herättämättä murun tai pari. Joskus arvelen terassinpitäjien huomaavan puuhani, mutta ovat ehkä tottuneita kaikenlaisiin höppänöihin, eivätkä henno puuttua asiaan.
Kirjoittaja tarkkailee luontoa ja lintuja, joskus pieni pilke silmäkulmassa.