On vuosi 1981 ja Paula Koivuniemi esiintyy televisiossa. Kolmevuotias kemiläinen pikkutyttö tuijottaa ruutua silmät loistaen, sillä hän on päättänyt tulla isona laulajaksi.
– Hänellä oli valkoinen satiinipusero ja kultainen vyö. Paula oli ensimmäinen artisti, joka kolahti. Hän oli niin naisellinen ja varma esiintyjä, Heidi Kyrö muistelee.
– Tykkäsin tarhassa laulamisesta, ja siellä tehtiin myös kaikenlaisia esityksiä, joissa halusin aina olla mukana.
Seuraava askel oli musiikkileikkikoulu, ja pianotunnit Kyrö aloitti heti kun kynnelle kykeni. Hän opiskeli klassista pianonsoittoa lopulta 12 vuotta Länsi-Pohjan musiikkiopistossa.
Pianotunneilla Kyrö toi esiin myös innostustaan viihdemusiikkiin, mutta siitä ei opistossa pidetty.
– Tunsin suurta ahdistusta, kun opettajat eivät ymmärtäneet haaveitani ollenkaan ja lyttäsivät koko ajatuksen.
Ensimmäisen keikkansa Kyrö lauloi maamiesseuran talossa isänsä synnyinkylässä Tepastossa.
Vuonna 1991 hän voitti radiokaraokekilpailun ja pääsi levyttämään Souvarit-yhtyeen kanssa kappaleet Syksy ja Harhakuvia.
Varsinainen ura alkoi vuonna 1993, kun Kyrö kruunattiin vain 15-vuotiaana Suomen nuorimmaksi tangoprinsessaksi Seinäjoella.
– Päädyin jotenkin puolivahingossa Kemin Cumulukseen Tangomarkkinoiden aluekarsintaan, lauloin Kultaiset korvarenkaat ja pääsin jatkoon, Kyrö kertoo.
Karsinnat jatkuivat monipolvisina ja matkan varrella järjestettiin myös mediatapahtumia. Kyrö muistaa elävästi hiukan hankalalta tuntuneen tilanteen toimittajien edessä Tangomarkkinoiden laivaristeilyllä.
– Meiltä kaikilta kysyttiin, että jos voitat, pystytkö hoitamaan tangokuningattaren velvollisuudet. Olin ainoa, joka vastasi että en, olen menossa ysiluokalle kouluun.
Vaikka vastaus todennäköisesti veikin Kyröltä voiton, hän oli yleisön suosikki. Kakkossija poiki keikkoja niin paljon kuin koululaisen oli mahdollista tehdä.
– Tangomarkkinat oli hieno kokemus, ja tuntui, että tästähän olen aina haaveillut. Ajauduin kuitenkin tekemään tanssikeikkoja, mikä ei tuntunut siltä kaikkein omimmalta jutulta.
Vaikka Kyrö oli vasta 15-vuotias, Ilkka Vainio tarjosi hänelle levytyssopimusta MTV-Musiikin kanssa.
Debyyttialbumi Heidi Kyrö julkaistiin vuonna 1994. Äänite myi kultaa.
Vuonna 1997 Kyrö kirjoitti ylioppilaaksi ja saattoi heittäytyä täysipäiväisesti esiintyjäksi.
Keikkoja oli parhaimmillaan kuutena päivänä viikossa. Edessä oli muutto lähemmäksi keikkapaikkoja.
– Levitin kartan keittiön lattialle ja Hämeenlinna osui silmään. Muutin tänne 1997, ja tästä on tullut rakas kotikaupunki, Kyrö sanoo.
Lapsuus ja nuoruus pohjoisessa on kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen laulajaan.
– En ole koskaan kokenut itseäni kemiläiseksi, mutta lappilainen olen. Lapista olen saanut juuret ja elämänarvot, oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä ja arvostamaan rehellisyyttä, aitoutta ja mutkattomuutta ihmissuhteissa, hän pohtii.
Kyrön laulajanuran suurin murros tapahtui vuonna 2003, kun hän päätti lähteä viemään musiikkia gruuvimpaan ja popimpaan suuntaan.
– Levy-yhtiöstä sanottiin, että he eivät halua kehittyä kanssani enää samaan suuntaan, joten ryhdyin itsenäiseksi artistiksi. Se oli rohkea veto, mutta samalla pakkorako, ei minulla ollut vaihtoehtoja.
Tyylinmuutos oli myös kova pala joillekin laulajan faneista.
– Osalle se aluksi järkytys, mutta vuosien varrella monet ovat kääntäneet kelkkansa. Toisaalta tuntui, että nuori yleisö otti musiikkini omakseen.
Tanssilavavuosien keikkamäärät ovat nyt taakse jäänyttä elämää.
– Ajat ovat muuttuneet, ja sama on tapahtunut monelle muullekin, kun esiintymispaikat ovat vähentyneet. En ole enää entisen kaltaista rumbaa havitellutkaan, minulle riittää aivan hyvin 3–5 keikkaa kuukaudessa.
Musiikkiviihdeshow Tähdet, Tähdet nosti Kyrön uudella tavalla valokeilaan keväällä 2019.
Laulaja pääsi näyttämään monipuolista osaamistaan peräti kahdeksassa jaksossa tulkiten muiden muassa Nirvanaa, Antti Tuiskua ja Boney M. -yhtyettä.
– Sain ihan älyttömästi hyvää palautetta vanhoilta faneilta ja uusiltakin vauvasta vaariin. Ohjelma poiki paljon keikkoja, joilla sitten toivottiin tiettyjä lauluja, Kyrö kertoo.
– Fanipalautteen määrä oli niin järkyttävä, että jossain vaiheessa se jopa ahdisti. Ihmisten ihailu oli niin ylenpalttista, että sitä oli vaikeaa käsitellä.
Laulajanuransa ohessa Kyrö on vetänyt vuodesta 2009 lähtien omaa laulustudiotaan, esiintynyt teattereissa, toiminut radio- ja tapahtumajuontajana sekä ääninäyttelijänä Disneyn piirretyissä. Lisäksi hän on lukenut useita äänikirjoja.
– Minua kiinnostaa tarinoiden kertominen ja tunnelmien luominen. Olen tarttunut tilaisuuksiin, jotka ovat tuntuneet hyvältä.
Vaikka takana on pitkä ura, Kyrö sanoo edelleen etsivänsä itseään artistina.
– Ensimmäiset 30 vuotta ovat olleet iloista aikaa, ja välillä vähän sekavaakin. Olen vasta puolivälissä musiikkini ja oman tyylini löytämisessä, hän tuumaa.
– Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ajattelevat musiikista samalla tavalla ja uskaltavat sitoutua siihen.