Hämeenlinnan Eläkkeensaajat perustettiin 24. helmikuuta 1963 Osuusliike Hämeen huoneistossa.
Yhdistyksen tavoitteena on alusta alkaen ollut pitää huolta eläkeikäisten henkisestä ja fyysisestä vireydestä. Samalla se on pyrkinyt vaikuttamaan eläkeikäisten elinolosuhteiden parantamiseen.
Eläkkeensaajat julkaisi viime viikolla Irja Appelrothin kirjoittaman juhlakirjan Virtaa kuin Vanajassa – Yhdessä olemme enemmän, joka kartoittaa yhdistyksen vaiheita alkuvuosilta tähän päivään.
– Tarve järjestäytymiselle syntyi monien eläkeläisten huonosta taloudellisesta asemasta. Kommunistit perustivat ensimmäisen edunvalvontajärjestön vuonna 1959, mutta pian demaritaustaiset halusivat perustaa omansa, Appelroth kertoo.
– Silloinen Kansaneläkkeensaajien keskusliitto syntyi 1962 ja Hämeenlinnan yhdistys vuotta myöhemmin. Olimme aika nopeita ja ensimmäisten joukossa, vaikka Hämeessä oltiinkin.
Juhlakirja ei ole niinkään historiikki, vaan sisältää muistoja ja tarinoita vuosien varrelta.
– Tämä oli mielenkiintoinen savotta ja yllättävän helppokin, koska yhdistyksen arkistoista löytyi paljon vanhaa materiaalia, Appelroth sanoo.
Kirjoittajan ilahduttavin löytö oli 1970-luvulta peräisin oleva musta mappi, joka sisälsi jäsenten pakinoita ja tarinoita.
– Aikalaiset pääsevät omalla tavallaan kertomaan, millaista elämä oli siihen aikaan.
Yhdistys on aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan tekemällä aloitteita niin Hämeenlinnan kaupungille kuin keskusliitolle.
Takavuosina yhdistyksessä otettiin kantaa muun muassa Kipinäniemen virkistysalueen säilyttämiseksi ja Voutilakeskuksen rakentamisen puolesta.
– Viime aikoina esillä ovat olleet kaupungin liikenteeseen ja esteettömyyteen liittyvät asiat. Koen, että meitä kyllä kuunnellaan, mutta käytännön soveltaminen voi olla sitten toinen juttu, yhdistyksen puheenjohtaja Veijo Virtanen tuumaa.
Vuosien mittaan yhdistys on järjestänyt monipuolista toimintaa kuten retkiä, juhlia ja jäsentapaamisia. Erilaisia harrastuskerhoja on moneen lähtöön.
– Kymmenkunta vuotta sitten meillä oli yli tuhat jäsentä. Isot ikäluokat olivat silloin toimintakuntoisia eläkeläisiä ja kiinnostus kulttuuriharrastuksia kohtaa oli suurta, Virtanen muistelee.
– Nyt meillä on 610 jäsentä, mikä on sekin aika paljon. Näin digiaikoina vaan tuntuu, että sosiaalinen kanssakäyminen helposti unohtuu.
Tällä hetkellä yhdistyksen huolenaiheet ovat samoja kuin monilla muillakin kansalaisilla.
– Sähköjen korkeat hinnat vaikuttavat moniin eläkkeensaajiin, samoin kuin kaikkien kustannusten nousu yleensäkin, Appelroth toteaa.
– Yksi yhdistyksen keskeisistä tehtävistä on alusta saakka ollut yksinäisyyden torjunta, ja tänä päivänä se on tullut yhä tärkeämmäksi.