Viime viikolla torin vakikävijät järjestivät tilaisuuden, jossa he muistelivat edesmenneitä ystäviään, myös karvakuonoisia sellaisia.
Hämeenlinnan torin lähialueen asukkaat ovat ottaneet tavakseen tavata toisiaan torilla kahvittelun, mukavan seuran ja juttelun merkeissä.
– Porukka on muodostunut vähitellen. Olen itse käynyt täällä jo 11 vuoden ajan. Tunsin ensin yhden ihmisen ja pikkuhiljaa tutustuttiin ja nyt meistä on tullut kiinteä porukka, ryhmän ”Kippariksi” kutsuttu Kirsti Santala tuumaa.
Torille on oikeastaan muodostunut kaksi ryhmää, jotka kylläkin sekoittuvat iloisesti keskenään.
– Toinen on Jonninjoutavat, heillä on oma Facebook-ryhmäkin, ja sitten olemme me ”irtolaiset”, jotka kutsumme itseämme Turhanpäiväisiksi, Santala kuvailee.
Kuten ryhmien nimistäkin voi jo päätellä, vapaamuotoisissa kokoontumisissa vallitsee hyvä henki ja huumori.
– Meillä on tosi kivaa ja teemme yhdessä kaikenlaista hauskaa. Meillä on milloin mitäkin, etupäässä istutaan kahvilla ja keksitään kaikkea hassua. Keskusteluissa olennainen pointti on se, että muita saa vähän nokittaakin.
Poppoo on naisvoittoinen, mutta on mukana miehiäkin.
– Miehet otetaan omaksemme, mutta ei kotiin viedä, Santala veistelee.
Tällä hetkellä ryhmän vanhin on 86-vuotias ja nuorimmat siinä kuudenkympin hujakoilla.
Kun meidän lottoporukka voittaa ison summan, ostamme tuon Lääninhallituksen talon. Siitä tulee vanhanaikainen vanhainkoti. Työtkin on jo jaettu porukan kesken.
Kirsti Santala
– Valitettavasti porukka on harventunut viimeisten kahden vuoden aikana, parikymmentä on kuollut, Raimo ”Rampe” Leppänen vakavoituu.
Viime tiistaina ystävänpäivänä ryhmä järjesti torilla pienimuotoisen tilaisuuden, jossa muisteltiin yhteisiä, jo edesmenneitä ystäviä – myös karvakuonoisia sellaisia.
Tapahtuman idea oli lähtöisin Santalalta.
– Ajattelin, että olisi hieno asia muistaa edesmenneitä ystäviä ja myös lemmikkejä, hän kertoo.
Paikalle oli kokoontunut arviolta parikymmentä henkeä. Ystävien muistoksi oli sytytetty kynttilöitä.
– Uskomme tänään tässä ja nyt, että taivaallisessa kodissa kaikki on hyvin. Rauha vallitsee ihmisten ja eläinten kesken. Siellä on kaikki täydellistä, tilaisuuteen puhujaksi kutsuttu, jo eläkkeellä oleva pappi Klaus Malmivaara kiteytti.
Pienimuotoinen tapahtuma jatkui yhteislaululla. Sävelmä oli kaikille tuttu Ystävän laulu.
Santala oli pyytänyt tapahtumaan esilaulajaksi Jorma Pipattia, joka vetikin paikallaolijoista koottua laulukuoroa mallikkaasti. Pipatin luotsaaman lauluryhmän esitys sai kehuja myös ohikulkijoilta.
Tämän jälkeen tilaisuudessa muisteltiin yhdessä edesmenneitä ystäviä, sekä myös lemmikkejä, joiden merkitys oli monelle hyvinkin tärkeä.
Torin tapaamisista on muodostunut monelle lähialueen yksinasuvalle henkireikä.
– Kokoontumisten tärkein merkitys on yksinäisyyden hävittäminen, Leppänen pohtii.
Poppoon jäsenet pitävät myös huolta toisistaan.
– Jos jotakuta ei kahteen päivään näy, niin kyselemme perään, Santala jatkaa.
Vaikka ryhmä on vapaamuotoinen, esimerkiksi lottokimpan jakoon täytyy ”ilmoittautua”.
– On meillä tavoitteitakin. Kun meidän lottoporukka voittaa ison summan, ostamme tuon Lääninhallituksen talon. Siitä tulee vanhanaikainen vanhainkoti. Työtkin on jo jaettu porukan kesken, Santala paljastaa.
Torin ”tietotoimisto” pitää myös ajan tasalla päivänpolttavista asioista.
– Täällä kaikki uudet kuulumiset kuullaan jo ennen kuin lehdet ilmestyy.
Ihmisten kesken on kuulemma syntynyt myös ”vähän syvempiäkin” ystävyyssuhteita.
– Meillä on aika hurtti huumori, mutta ei täällä ole tosikoita ihmisiä ollut. Olisi aika tylsää, jos ei olisi tätä porukkaa, Santala tuumaa.