Talvipäivän ratoksi päätin lähteä metsään samoilemaan ihan oikeasti. Normaalistihan retkeily sujuu metsäautoteitä ristiin rastiin huristellessa ja välillä metsikön puolelle vilkuillen.
Alkumatka eteni risukossa kompastellen ja kiroillen. Yhtäkkiä havahduin siihen, että joku piti vielä kovempaa rytinää. Kaksi hirveä tuijotti minua turpavärkit tanassa! Eikä kummallakaan näyttänyt olevan aikomusta paeta. Olin rämpinyt autolta ainakin 30 metriä, joten seisoin keskellä erämaata edessäni kaksi arvaamatonta jättiläistä.
Toinen hirvistä alkoi lähestyä silmät pullistellen. Ei vaikuttanut siltä, että se olisi kaivannut rapsuttelua, joten mietin mikä neuvoksi. Olin joskus lukenut hirvikuiskaajien käyttämistä houkutteluäänistä, joten käänteisen vaikutuksen saadakseni päästin kurkustani sarjan siansaksamongerruksia. Tämä tepsi ja koivikko rytisi jälleen hirvien loikkiessa pakoon ja minun loikkiessa autolle.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.