Hanna Horma aloittaa diabeteslasten perhekerhon uutena vetäjänä.
Hämeenlinnalainen Hanna Horma alkaa tänä keväänä vetää Hämeenlinnan alueen diabeetikkolapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattua perhekerhoa.
Horma on itsekin diabeetikko.
– Sairastuin nelivuotiaana. Kun itsellä on diabetes, tietää, että olisi nuorena kaivannut vertaistukea ja yhteisöllisyyttä samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa, hän sanoo.
Perhekerho syntyi alkujaan diabeteslasten vanhempien aloitteesta muutama vuosi sitten. Koronavuosien aikana toiminta oli tauolla, mutta nyt se on tarkoitus käynnistää uudelleen maaliskuun lopulla.
Kun edelliset vetäjät jäivät pois, halusi Horma ottaa kerhosta koppia.
– Diabetesyhdistys on suunnattu enemmän aikuisille diabeetikoille, mutta lapsille ja nuorille ei ole täällä toimintaa juuri ollut, joten halusin lähteä sitä elvyttämään.
Horma on työskennellyt sairaanhoitajana Kanta-Hämeen keskussairaalan lastenosastolla.
– Sairaalan lastenosastolla näin tuoreita diabeetikkoperheitä. Näin, että he olisivat kaivanneet vertaistukea. Tuntui, että he jäivät sairaalajakson jälkeen tyhjän päälle.
Sairaalassa perheet saavat lyhyessä ajassa paljon tietoa diabeteksesta ja sen hoidosta. Siinä tilanteessa kaikkea ei välttämättä pysty omaksumaan.
– Monella kysymyksiä herää siinä vaiheessa, kun he menevät kotiin, eikä sairaalaankaan voi joka asian perään soittaa.
Horma näkee, että hänen taustastaan sekä diabeetikkona että sairaanhoitajana on perhekerhossa hyötyä.
– Osaan asettua perheiden asemaan ja tiedän, mitä on tulossa.
Lapsen diabetes on aina ykköstyypin diabetesta, jonka hoidossa verensokeria mittaava sensori sekä insuliinipumppu ovat arkipäivää.
Sairaus ei parane. Säännöllisyys on yksi hoidon kulmakivistä.
– Diabetes merkitsee sitä, että koko elämä muuttuu. Täytyy koko ajan miettiä, mitä syö, ja pistää vastaava määrä insuliinia, Horma kuvailee.
Säännöllisyyskään ei aina auta – verensokerit voivat heitellä siitä huolimatta.
– Etenkin pienten diabeteslasten vanhempien arki voi joskus olla todella kuormittavaa.
Perhekerhossa tärkeimpiä asioita ovat yhteisöllisyys ja vertaistuki.
– Lapset näkevät, että muutkin lapset mittaavat insuliinia ja syövät tarkasti.
Vanhemmilla taas on mahdollisuus kysyä muilta ihan konkreettisia ohjeita.
– Esimerkiksi päiväkoti-ikäisen vanhemmat saattavat miettiä, paljonko antaa lapselle insuliinia, jos lapsi liikkuu.
Myös perusarjen pitää pyöriä lapsen sairaudesta huolimatta.
– Onhan se aina shokki perheelle, kun lapsi sairastuu. Maalaisjärjellä ajateltuna psyykkinen tuki jää sairaalassa tosi vähälle huomiolle.
Perhekerhon kevään ensimmäinen tapaaminen on kauppakeskus Goodmanissa Café il Mondossa keskiviikkona 29.3. kello 18–20.
– Ensimmäisessä tapaamisessa käymme läpi, millainen toiminta perheitä kiinnostaa.
Kerho on suunnattu alakouluikäisille ja heidän vanhemmilleen, mutta myös nuoret ovat tervetulleita.
– Kysymyksessä on vertaiskerho, mutta nimenomaan toiminnallisen tekemisen kautta.
Toiminta keskittyy liikuntapainotteiseen, yhteiseen tekemiseen. Välillä teemana voi olla myös vaikka apuvälineiden esittelyä.
– Aikaisemmin ohjelmassa on ollut esimerkiksi sup-lautailua ja keilailua. Voimme mahdollisesti hyödyntää myös Kanta-Hämeen keskussairaalan jumppasalia pelivälineineen.
Kerho kokoontuu noin kerran kuussa. Hämeenlinnan Diabetesyhdistys on lupautunut sponsoroimaan ryhmälle pientä iltapalaa.
– Toivon, että perheet löytävät kerhon kautta toisensa ja saavat tästä tukea, se on pääasia.