1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Hämeenlinnassa toimi peräti kaksi tupakkatehdasta.
Tupakkaenkeli on käsite, joka on edelleen säilynyt hämeenlinnalaisten muistoissa ja perimätiedossa. Varmasti kuuluisin tupakkaenkelin poika oli vuonna 1908 Hämeenlinnassa syntynyt näyttelijäsuuruus Tauno Palo, jonka äiti Olga Brännäs työskenteli tupakkatehtaalla.
– Äitini oli Fältmarsin ”tupakkaenkeleitä”. Hämeenlinnan tupakkatehtaan tyttöjä kutsuttiin näin kauniilla nimellä. Tehtaassa valmistettiin pillitupakat siten, että valmiisiin hylsyihin työnnettiin puikolla tupakka; tuollainen työ sopi hyvin naisille, Palo kertoo elämäkerrassaan Käsi sydämellä (Tammi, 1969).
Tupakkatehtaan ikkunasta Olga näki ensimmäistä kertaa tulevan miehensä Lars Brännasin marssimassa Hämeenlinnan 7. tarkk’ ampujapataljoonan joukoissa.
Joidenkin lähteiden mukaan Larskin työskenteli myöhemmin tupakkatehtaalla monttöörinä eli asentajana.
Hämeenlinnassa on ollut 1800-luvun alusta sotien jälkeiseen aikaan useita tupakkatehtaita ja parhaimillaan kaksi yhtä aikaa.
Vaikka kyseessä olikin pikkukaupunki, ilmiö ei ollut mitenkään leimallinen juuri Hämeenlinnalle.
– Lähes joka kaupungista löytyi noihin aikoihin saippuatehdas, panimo ja tupakkatehdas, ettei ihmisten tarvinnut niiden takia muuttaa muualle. Kun yksi tehdas lopetettiin, joku toinen perusti uuden, amanuenssi Riina Romppainen Hämeenlinnan kaupunginmuseosta kertoo.
Suhtautuminen tupakanpolttoon erosi nykyisestä huomattavasti. Tuprutella sai miltei missä tahansa julkisessa tilassa, eikä ikärajoituksia ollut.
Sätkän saattoi nähdä melko pienenkin pojankoltiaisen huulessa ja niitä myytiin myös kappaleittain.
Ensimmäinen tieto tupakan teollisesta valmistuksesta Hämeenlinnassa on vuodelta 1803, jolloin kauppakollegio antoi sotakomissarius ja makasiininhoitaja G.M. Florinille luvan tehtaan perustamiseen.
Kukkuu, kukkuu, enkelit nukkuu, Samsonin pitkällä pöydällä. Kello seitsemän illalla, nähdään ne Kuivalla sillalla.
Hämeenlinnassa laulettu kaupunkiviisu
Florinin tehtaassa valmistettiin ”hyviä kartuuseja” ja nuuskaa ulkomailta tuodusta tupakasta.
– Vuonna 1805 tehtaassa oli mestari ja kuusi työmiestä, mikä oli sen ajan Hämeenlinnassa melko suuri työvoima, museoassistentti Mikko Sipinen sanoo.
1860-luvulta tiedetään tehtailija Karl Gustaf Lind, joka valmisti sikaareja, paperosseja, nuuskaa ja piipputupakkaa sekä Karl Wilhelm Sundman, joka sai oikeuden valmistaa sikaareja ja paperosseja, mutta vain itsensä elättämiseksi.
Tupakkateollisuus laajeni Hämeenlinnassa aivan uusiin ulottuvuuksiin, kun Konstantinopolista tullut Vasili Christides perusti 1878 tehtaansa Hallituskadun ja Kaivokadun kulmaukseen.
Joitakin vuosia myöhemmin tehtaassa oli 22 työntekijää ja tuotanto 12 miljoonaa paperossia vuodessa.
Tehtaan tuotteet alkoivat saavuttaa suurta suosiota, mutta tuotanto lopetettiin Hämeenlinnassa johtajan kuoltua 1885. Tehtailijan poika Achilles Christides perusti Helsinkiin Fennia tupakkatehtaan, joka tuli tunnetuksi Työmies-savukkeistaan.
Vuonna 1885 kauppa-apulainen Gustaf Richard Fältmars perusti tupakkatehtaan Lönnholtzin kivitaloon (nykyinen Wetterhoffin talo). Myöhemmin tehdas siirtyi Rantakadulle (Arvi Kariston katu).
– Tehtaassa oli parhaina vuosina 32 työntekijää ja tuotanto lähes viisi miljoonaa paperossia ja sikaria vuodessa, Sipinen kertoo.
Tehtailijan kuoltua vuonna 1915 liiketoiminnan osti konttoristi Isak Pylkkänen, joka kuitenkin lopetti tehtaan muutaman vuoden kuluttua.
Tupakkatehdas Samson, myöhemmin Hämeen Tupakkatehdas Oy, aloitti toimintansa Myllymäessä 1898.
Sen taustalla oli kommandiittiyhtiö, jonka pääoma oli saatu eversti Hugo Standertskjöldiltä ja toimitusjohtajana oli rouva Hedvig af Enehjelm.
Tehdas valmisti lukuisia eri tupakkamerkkejä, kuten Katajaista kansaa, Työläistä, Kallea ja Kasinoa sekä Fennia- ja Suomi-sikareita. Lisäksi valikoimissa oli nuuskaa.
Myllymäen puinen tehdasrakennus paloi vuonna 1908, jonka jälkeen tehdas lopetti toimintansa.
Kaupunginmuseon kokoelmissa on lehti- ja piipputupakkarasioita Hämeen Vaakunaa ja Hämeen Mahorkkaa, joiden valmistajaksi on merkattu Hämeen Tupakka V. Perilä.
– Rasioiden takana olevan tekstin mukaan tehdas on perustettu vuonna 1943 ja sijaitsee Hämeenlinnassa, mutta asiasta ei löytynyt sen kummempaa tietoa, kuten ei myöskään tästä Perilästä, Romppainen ja Sipinen toteavat.
Internetiä selatessa käy kuitenkin selville, että jonkun verran merkittävästä yrityksestä on ollut kysymys, kun Helsingin Sanomien toimittajatkin ovat vaivaantuneet Hämeenlinnaan tutustumaan tehtaan laitteisiin ja koneisiin.
Lehti kirjoittaa 4.7.1945 seuraavasti: "Johtaja Perilä mainitsi alkaneensa kokeilla tupakan jalostamista parisen vuotta sitten, jolloin hänellä oli palstallaan 250 tainta Virginiaa ja Amersfortia. Kokeilut antoivat hyvän tuloksen ja nyt on kasvussa kaikkiaan 12.500 tainta, joista jalostetaan 1.250 kg lehtitupakkaa. Perilä arvelikin, että tänä vuonna nousee tehtaan valmistus arviolta n. 20.000 kiloon."
Tutkivan journalismin hengessä toimittajat myös vetivät sauhut.
"Maistettuamme tehtaan tuotteita, Hämeen Havannaa ja Hämeen Vaakunaa, totesimme, että suomalaisen tupakan jalostuksessa on todella pitkälle päästy, poissa siitä oli tuo entinen kessun haju ja maku."
Lähteet: Hämeenlinnan kaupunginmuseo, K.O.Lindeqvist: Hämeenlinnan kaupungin historia Ruotsinvallan aikana ja vuosina 1809–75, Y.S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875–1944 ja Helsingin Sanomat.