Kumppanuustalon kulmilla on viime aikoina näkynyt katoille tähyileviä ihmisiä.
Hallituskadun loppupäässä olevan kivitalon piipunhatun alla on jo pitkään lymyillyt kookas petolintu.
Naapurustossa asuva Sari Vänttinen huomasi vieraan viikkoa ennen joulua.
– Ihmeteltiin, että mikä siellä piipun alla oikein on. Haettiin kiikarit ja huomattiin, että sehän onkin pöllö, hän kertoo.
Vänttisen havaintojen mukaan lintu noudattelee jonkinlaista virka-aikaa.
– Se näyttäisi tulevan paikalle vain arkipäivisin. Pöllö ilmestyy aina aamulla noin yhdeksän aikoihin ja lähtee puoli neljän maissa.
Pöllön valtaaman talon lähistöllä on iso ja korkea puu, jonka oksilla istuu usein variksia ja harakoita.
– Ne tuijottavat pöllöä ja tekevät välillä syöksyjä sitä kohti, mutta pöllö ei näytä siitä yhtään piittaavan. Joulun ja uuden vuoden välissä se lensi kerran puuhunkin ja katosi sitten piipun sisään. Pelkäsimme sen pudonneen piippuun, mutta pian se taas kömpi esiin, Vänttinen muistelee.
Viirupöllö on harvinaisuus tuollaisessa paikassa.
Markku Hyvärinen
Sääksisäätiön toimitusjohtaja Markku Hyvärinen vahvistaa, että kyseessä on viirupöllö. Sen ilmaantuminen kaupunkikeskustaan ihmetyttää.
– Viirupöllö on harvinaisuus tuollaisessa paikassa. Lehtopöllö olisi normaalimpi vieras, sillä se on kulttuurilintu, joka viihtyy lehdoissa ja lähellä ihmistä, Hyvärinen sanoo.
– Kyseessä on varmaankin nuori lintu, joka etsii reviiriään. Sen on täytynyt löytää paikalta jotakin ravintoa, kuten jyrsijöitä ja lintuja.
Luonnossa viirupöllö viihtyy usein kuusen tuuheiden oksien alla variksilta piilossa. On selvää, että naapuripuun asukit pelkäävät kaupungin uutta tulokasta ja yrittävät hätistää sen pois.
– Se on luonnollinen reaktio, Kovin lähelle ei kannata kuitenkaan syöksyjä tehdä, ettei päädy pöllön ravinnoksi.
Virka-ajallekin löytyy selitys, sillä hämärän koittaessa petolintu lähtee saalistusreissulle.
Viirupöllö on pöllölajeista kookkaimpia.
– Se on iso lintu, paljon varista suurempi ja selkeästi isompi kuin lehtopöllö, Hyvärinen toteaa.
Hyvärisen mukaan viirupöllö saattaa viihtyä urbaanissa näkötornissaan vielä jonkun aikaa, jos lähistöllä ravintoa riittää.
Kovin pysyväksi maskotiksi ei siitä hämeenlinnalaisille ole.
– Ei pöllö tuohon paikkaan kesäksi jää missään tapauksessa. Hämeessä viirupöllö aloittaa metsissä huhuilun maalis-huhtikuussa, kun koiras alkaa ilmoitella reviiristään.
Viirupöllö (Strix uralensis) on rauhoitettu petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä.
Sen yleisväritys on harmaanruskea, ja pyrstö- ja siipisulissa on pitkiä tummia raitoja. Vaaleahkolla vatsapuolella on mustia pitkittäisjuovia.
Nokka on keltainen, silmät mustat, ja naamassa on vaaleita kiehkuroita. Pyrstö on pitkä ja siivet leveät.
Viirupöllön pituus on 58–62 cm, ja naaras on koirasta suurempi.
Suomessa sen pesimäkannaksi on arvioitu 2500–4000 paria.
Lähde: Wikipedia