Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kyllä nuoret edelleen lukevat, mutta eri tavoin kuin ennen – Kolme hämeenlinnalaista nuorta kertoo, millainen kirjallisuus heitä kiinnostaa

Nuoret valitsevat uutta luettavaa usein muiden suosittelemana sekä takakannen tekstin perusteella.

Yleinen stereotypia väittää, että nuoret eivät lue.

Hämeenlinnalaiset Niilo Haikka, Hanna Juhela sekä Carolina Sohlman pohtivat, pitääkö se paikkaansa.

– Osittain totta, tosin e-kirjat ja äänikirjat ovat nykyään suositumpia kuin fyysiset, Sohlman kertoo.

– Yllättävän totta, mutta suosittelisin kaikkia lukemaan enemmän, koska se on hauskaa, Haikka kehottaa.

Juhela taas tuo uuden näkökulman nuorten lukemisesta.

– Monet nuoret eivät lue fyysisiä kirjoja eri kirjailijoilta vaan lukevat netissä erilaisia tekstejä. On nettisivuja, joilla ihmiset voivat kirjoittaa omia tarinoita, joita kuka vaan voi lukea.

Haikka ja Sohlman pitävät enemmän fyysisistä kirjoista, koska heidän mielestään niitä on mukavampi lukea kuin e-kirjoja. He eivät välitä äänikirjoista, vaan mieluummin lukevat itse.

Kirjan takakansi lopulta päättää, luenko sen vai en.

Hanna Juhela

– Viime aikoina olen lukenut enemmän e-kirjoja, koska niitä on helpompi hankkia ja pitää mukana. Kun luen fyysisiä kirjoja, on ne lainattu kirjastosta, sillä harvemmin ostan kirjoja omaksi. En ole oikein päässyt äänikirjojen makuun, Juhela lisää.

Kirjayhteisöt, kuten lukupiirit ja kirjakerhot, eivät houkuta ketään heistä. Juhela kuitenkin kertoo:

– Jos liittyisin, osallistuisin netin kautta mieluummin, koska sillä tavalla mukana olisi enemmän ihmisiä välimatkoista riippumatta.

Sohlman pitää vanhemmasta rikos- ja kauhukirjallisuudesta, koska niissä on hieman raaempaa kuvailua ja jännittävämpi tunnelma kuin uudemmassa.

Myös Haikka kertoo lukevansa vanhempaa kirjallisuutta, sillä siinä käytetään hänen mielestään kauniimpaa kieltä.

Juhela lukee sekä uudempaa että hyvin varhaista kirjallisuutta. Vanhimmat kirjat, joita hän on lukenut ja lukee edelleen, on julkaistu jo 1800-luvun loppupuolella.

Juhela pitää nuorille aikuisille suunnatuista kirjoista ja erityisesti romantiikasta.

– Romantiikka on todella aliarvioitu genre, koska suuri osa ihmisistä ajattelee, että se on vain rakkaustarinoiden genre. Se on paljon muutakin, romantiikassa on usein syvällisiäkin aiheita, minkä vuoksi sitä ei kuuluisi ylenkatsoa.

Uusien kirjojen pariin jokainen päätyy eri tavoin. Yhtenevä tekijä kaikille on kirjan takakansi.

– Saan inspiraatiota kirjalistoista, mutta kirjan takakansi lopulta päättää, luenko sen vai en. Tosin ärsyttää, kun joidenkin kirjojen takakannessa ei ole kuvausta sisällöstä vaan vain mielipiteitä kirjasta, Juhela kertoo.

Haikka löytää uusia kirjoja muiden suosittelemana. Ja varsinkin fantasiakirjasarjoissa hän kuuntelee mielellään muiden näkökulmia.

Juhelalla on paljon sanottavaa koulun ”lukupakon” suhteen.

– Se on hyvä tapa saada nuoret lukemaan enemmän, mutta kun siitä kirjasta pitää tehdä esitys tai essee, siitä tulee niinsanottu pakkopulla-koulutehtävä. Vaikka itse nautinkin lukemisesta, se vie minultakin huvin pois lukemisesta. Parempi tapa olisi se, että ryhmä lukee tietyn kirjan ja keskustelee siitä opettajan läsnäollessa. Näin opettaja voi varmistaa, että kaikki ovat lukeneet kirjan, kun kaikki osallistuvat keskusteluun omalla näkökulmallaan.