Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Hämeenlinnalainen Pauliina Levo ahdistui tekstiiliteollisuuden jätekuormasta – Hän kehitti konseptin, joka haastaa vaatealan luutuneet normit

Vaatesuunnittelija Pauliina Levon ideoima uudenlainen verkkokauppa minimoi tekstiilijätteet ja osallistaa asiakkaat. Toisaalta Levo pohtii, onko hän ideansa kanssa tälläkin kertaa edellä aikaansa.

Kun vaatesuunnittelija Pauliina Levo tuli äidiksi, hän alkoi nähdä työnsä toisin silmin.

– Syntyi huoli tulevaisuudesta ja ympäristön tilasta. Tulin tietoiseksi, että luon työssäni jätettä, tuolloin urheiluvaatteita suunnitellut hämeenlinnalainen kertoo.

Levo alkoi miettiä, lähtisikö kokonaan toiselle alalle, vaikka koodariksi, vai kokeilisiko yrittäjyyttä.

Ajatus ekologisemmasta tavasta tuottaa vaatteita oli jo muhinut Levon mielessä, kun hän törmäsi netissä Tamkin Proakatemiaan ja yrittäjyyden ylempään tutkinto-ohjelmaan.

– Innostuin siitä ja se oli sillä selvä.

Perinteisesti tekstiiliteollisuudessa vaatteet suunnitellaan kahden vuoden päähän ja valmistetaan varastoon arvioidun menekin perusteella.

– Jokaisen tuotteen raakamateriaalista kertyy keskimäärin 15 prosenttia leikkuujätettä. Osa varastosta jää usein myymättä. Pohdin, että vaateteollisuus tarvitsee perusteellisen muutoksen. Pelkkä kierrätys on viimeinen vaihtoehto.

Levon perustama lastenvaatteiden verkkokauppa Vermét haastaa alan perinteiset normit.

– Tässä minun ideassani olemme lähempänä asiakasta. Vaatteita tehdään vain tarpeeseen, tilauksesta.

Syksyllä avautuneessa Vermét-verkkokaupassa jokaisen vaatteen kysyntä testataan asiakkailla etukäteen.

Verkkokaupan Future Labissa esitellään uusia designeja. Niistä tykätyimmät avataan myyntikampanjoiksi.

Myyntikampanjat taas määrittävät, mikä vaate menee varsinaiseen tuotantoon:

Vaatteita tehdään vain tarpeeseen, tilauksesta.

Pauliina Levo

– Myynnin pitää yltää minimituotantomäärään, muuten vaatetta ei tuoteta, koska sille ei ole kysyntää. Jos idea ei kiinnosta, se on helppo heittää roskakoriin. Suurin ero perinteiseen vaatetuotantoon verrattuna on se, että emme tee varastoa, ja silloin ei synny myöskään jätettä eikä ylituotantoa.

Yksi isoimmista haasteista on ollut sopivan verkkokauppa-alustan löytäminen – sellaista kun ei ollut vielä olemassa. Niinpä Levo on joutunut kehittelemään sellaisen itse.

Maailmalla Kickstarter- ja Indiegogo ovat joukkorahoitusalustoja, joissa tuotteita voi myydä joukkorahoituksella. Näissä kuitenkin myydään vain yksittäisiä tuotteita.

– Törmäsin kuitenkin amerikkalaiseen miestenvaatemerkkiin, joka on tuottanut joukkorahoituksella kokonaisen farkkumalliston. Lähdin tutkimaan heidän toimintamalliaan, mutta halusin ottaa enemmän asiakasta mukaan suunnitteluun.

Levo on kirjoittanut koodinpätkiä Woocommerce-alustalle, ja testannut niitä omalla brändillään. Olennaista on sujuva kommunikointi asiakkaiden kanssa.

– En sanoisi, että olen koodari, mutta ymmärrän perusasioita. Kaikki lähtee siitä, että rakastan aivopähkinöiden ratkomista, olen sillä tavalla tekninen.

Levon missiona on myös, että ekologisesti ja kestävästi tuotetut vaatteet olisivat kaikkien vanhempien ja lasten saatavilla.

Jotta hinnat pysyisivät kohtuullisina, vaatteita tehdään pieninä sarjoina niin, että jokaiselle kappaleelle on jo ostaja valmiina.

– Olemme jossain täysin yksilöllisen ja teollisen tuotannon välimaastossa. Näen, että tällä mallilla pystymme palvelemaan asiakasta.

Asiakkailla on mahdollisuus vaikuttaa myös yksityiskohtiin, kuten kuoseihin ja väreihin. Myös trendeihin pystytään reagoimaan paremmin.

– Olemme esimerkiksi yrittäneet löytää hankerahaa, jotta voisimme tehdä muutaman perusmallin, joihin voidaan tehdä aistiystävälliset saumarakenteet.

Alkuun vaatteet ommellaan Tervakoskella ja printataan Hämeenlinnassa. Jatkossa tuotteita valmistetaan muuallakin Suomessa.

Asiakas voi seurata tuotannon kaikkia vaiheita ajatuksella, että ”nyt Minna Tervakoskella leikkaa kangasta”.

– Haluan, että ostamisesta tulisi tulisi kokemus ja elämys, ja että vaatteeseen syntyisi tunneside.

Tavoitteena ovat kuitenkin kansainväliset markkinat.

– Näen, että kannattaa heti ajatella isosti, sillä kansainvälisyys on yksi väylä menestyä.

Aluksi tarkoitus on keskittyä vain lastenvaatteisiin.

– Niissä mitoitus sekä istuvuus on sallivampi, mikä vähentää verkkokaupan palautusten määrää, ja lastenvaatteiden kulutus on myös suurempaa.

Jos ennakkotilauksia on riittävästi, vaate menee tuotantoon. Tuotteen hinta veloitetaan asiakkaalta vasta tuotannon varmistuessa. Mikäli tilauksia ei kerry riittävästi tuotantoa varten, asiakasta ei veloiteta.

– Kuuden viikon tuotantoaika voi tuntua pitkältä, mutta jos ajattelee, että perinteisessä tavassa suunnitellaan kahden vuoden päähän, niin siihen verrattuna se on lyhyt.

Juuri nyt kustannusten nousu hankaloittaa tilannetta.

– Meidän hintamme nousevat samalle tasolle kuin kilpailijoilla aikaisemmin. On haastavaa aloittaa toimintaa, kun kuluttajilla ei ole mihinkään ylimääräiseen varaa, Levo pohtii.

Jatkossa teknologian kehittäminen kiinnostaisi häntä paljon.

– Haluan rakentaa asioinnista tosi sujuvaa. Parasta tässä on itsensä haastaminen ja uuden oppiminen.

15%

Leikkuujätteen määrä keskimäärin perinteisessä vaateteollisuudessa.