Hämeenlinnasta kotoisin oleva Jaakko Lehtovirta on työskennellyt ulkoministeriön palveluksessa parikymmentä vuotta.
Kun Suomen suurlähettilään pesti Ukrainassa keväällä avattiin hakuun, hän päätti hakea paikkaa.
– Koin, että minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa Suomelle tärkeisiiin asioihin, vaikka rooli onkin pieni maailmanhistorian isossa myllerryksessä, Lehtovirta sanoo.
– Vaakakupissa painoi halu tehdä jotain turhauttavassa tilanteessa, joka vaivaa meistä jokaista ja myös velvollisuudentunne. Ajattelin, että minulla voisi olla eväitä tähän tehtävään.
Lehtovirta astui virkaansa Suomen suurlähettiläänä 1. syyskuuta ja hän saapui Kiovaan syyskuun loppupuolella, jolloin kaupungissa oli suhteellisen rauhallista.
– Pommitukset alkoivat 10. lokakuuta ja siinä tilanteessa on eletty nyt koko ajan. Kaupungissa on sähkökatkoksia, samoin vesi ja lämpö ovat jatkuvasti poikki.
Ilmahälytykset eivät välttämättä johda mihinkään, mutta vaikuttavat aina arkipäivään.
– Ne keskeyttävät kaiken, mitä ihmiset ovat tekemässä.
Helposti unohdetaan, että Ukraina on ollut sodassa jo vuodesta 2014, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että omat sotilaat ovat rintamalla.
– Vanhat ukrainalaiset pyrkivät mahdollisimman normaaliin arkeen ja nuoret yrittävät nauttia elämästä joillakin keinoin, Lehtovirta kuvailee.
Presidentti Volodymyr Zelenskyi piti Ukrainan televisiossa puheen, jossa hän kehotti ihmisiä juhlimaan joulua tilanteesta huolimatta.
– Presidentti sanoi, että jollei ole lämmitystä, halaamme toisemme lämpimiksi. Minusta se oli hyvin kaunis viesti.
Lehtovirran mukaan tavalliset kansalaiset eivät sodan kourissa ajattele kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen
–Tällä hetkellä ukrainalaisilla on mielessä, kuinka selvitään talven yli. Jos siitä suoriudutaan, alkaa taas näyttää valoisammalta.
Kansa ei kuitenkaan näytä pelkäävän tulevaa, kun venäläiset on saatu työnnettyä Kiovan lähistöltä ja Hersonin alueelta.
– Ukrainan uskotaan pärjäävän sotilaallisesti, mutta apua he tarvitsevat ja sen myös hyvin avoimesti kertovat.
Kiovassa tuhot ovat keskittyneet tietyille alueille. Venäjä on pyrkinyt tuhoamaan maan energiainfrastruktuuria ja iskuja on keskitetty voimalaitoksiin ja muuntajiin.
– Valitettavasti niiden ympäristössä on muutakin ja siviilejä on kuollut.
Suurlähetystöillä ja niiden työntekijöillä on sotaa käyvässä maassa suuri symbolinen merkitys.
– Ukrainalaisille on tärkeää, että ulkomaiden edustustot ovat läsnä ja sillä tavoin näyttävät, että uskomme heihin ja olemme valmiita tukemaan, Lehtovirta kertoo.
– Kun vaikkapa joku lähetystön työntekijä paljastuu suomalaiseksi, ihmiset kiittelevät kovasti ja ihmettelevät, kuinka uskallamme olla siellä.
Tämän vuoden keväällä tehtiin merkittävä päätös, kun Suomi yhdessä Ruotsin ja Saksan kanssa poikkesi vanhalta linjaltaan, ettei konfliktialueille toimiteta aseita.
– Suomi tukee ja auttaa Ukrainassa enemmän kuin missään muualla. Sinne ohjataan kehitysyhteistyömäärärahoja, humanitaarista apua, puolustusmateriaalitukea ja annetaan sotilaskoulutusta.
Diplomaatti ei ole vielä tavannyt henkilökohtaisesti Ukrainan presidenttiä, mutta Zelenskyi on tehnyt häneen vaikutuksen.
– Kyllähän hän on kasvanut rooliinsa uskomattoman hienosti. Mediataustaisena ihmisenä hän on taitava käyttämään erilaisia kanavia. Jos jollain sektorilla Ukraina on tässä konfliktissa ollut voittajana niin se on ollut juuri tiedotussota.
Sodan viime vaiheissa ukrainalaiset joukot ovat pystyneet ajamaan venäläisiä taaksepäin.
– Se ei merkitse, että sota olisi ohi. Näyttää vahvasti siltä, ettei Venäjällä ole aikomusta perääntyä.
Miten Lehtovirta näkee konfliktin tulevaisuuden, mitä tulee tapahtumaan?
– Tässä duunissa ei saa kauheasti spekuloida, mutta jotain voin sanoa yleisellä tasolla.
– Tärkeintä on, ettei synny sellaista kuvaa, että naapurivaltion kimppuun kannattaa käydä ja saavuttaa sillä etuja. Se olisi koko maailmalle hyvin vaarallinen viesti.
