Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kaupungin­puistoa rakastava kirjailija Hanna van der Steen kaipasi ulkomailla asuessaan Hämeenlinnasta kahta asiaa

Hanna van der Steen kirjoittaa seuraavaksi ehkä aikuisille. Uusin teos kertoo siepatuista unelmista.

Hämeenlinnassa Puistonmäessä asuva kirjailija Hanna van der Steen, 49, osaa arvostaa synnyinseutuaan vielä enemmän nyt kuin ennen koronaa. Välillä Hollannissa asunut ja sieltä koronaa takaisin Suomeen paennut van der Steen kertoo kaivanneensa etenkin suomalaista luontoa ja hämeenlinnalaista miljöötä.

Hänelle aivan erityinen paikka on Kaupunginpuisto, josta hän on kirjoittanut myös teoksissaan.

Sieltä löytyy paikka, jossa tsaari Aleksanteri II nousi kesällä 1863 hevosen selästä. Paikalla sijainneeseen laakeaan kiveen ikuistettiin vierailusta muistoksi A-kirjain.

Hanna van der Steen kulki paikan ohi usein ja mietti, että hän halusi kirjoittaa teoksen ahdistuneesta tytöstä, joka kokee samoilla kulmilla itselleen merkityksellisen kohtaamisen. Syntyi viime keväänä ilmestynyt säeromaani Punapipoinen poika, jossa van der Steen käsittelee nuorten kokemuksia esimerkiksi eri maiden välisistä kulttuurieroista.

– Ulkoilutan koiraani päivittäin Kaupunginpuistossa. Polut ovat tulleet niin tutuiksi, että pystyin kuvailemaan ne teoksessa hyvinkin tarkasti. Myös Hämpton-kyltti pääsi mukaan, hän sanoo.

Kirjailija paljastaa, että hän ajatteli Hämeenlinnaa jo tehdessään lastenromaaniaan Senttu ja isosedän haamu.

– Vaikka en sijoittanutkaan sitä virallisesti kaupunkiin, mietin mielessäni Ojoisten alikulkusiltaa, vanhaa bunkkerimaista rakennusta ja Seminaarin koulua, jota olen itsekin aikanaan käynyt.

Vilahteleeko Hämeenlinna mahdollisesti myös tulevissa kirjoissasi?

– En tiedä vielä. Vien tällä hetkellä eteenpäin kahta projektia, joista toinen on abstrakti aikuisten kirja. Toista roadtrip-tyyppistä teosta teen yhdessä erään lukiolaistytön kanssa.

Hämpton-kyltti pääsi kirjaan.

Hanna van der Steen

Van der Steen harrasti kirjoittamista jo nuorena tyttönä. Intohimo lukemiseen syntyi yhteisillä retkillä isän kanssa Hämeenlinnan kirjastoon. Opiskeluvuosina kauppakorkeakoulussa kirjoittaminen jäi, mutta kun van der Steen sai omia lapsia, haave omasta kirjasta palasi uudelleen mieleen.

Hän sai tukea muun muassa Taija Tuomisen vetämillä kirjoituskursseilla. Karisto julkaisi Van der Steenin ensimmäisen kirjan 11 vuotta sitten. Se oli fantasiateos lapsille ja varhaisnuorille.

– Elin siihen aikaan tyttöjeni kautta vahvasti prinsessamaailmassa. Fantasia kirjallisuuden lajina oli minulle jo nuorena rakas ja siitä oli kiva aloittaa, van der Steen sanoo.

Sen jälkeen hän on julkaissut muun muassa viisi muuta lastenromaania sekä tänä vuonna ilmestyneet kaksi nuortenkirjaa.

Uusin teos Hylätyt ilmestyi viime viikolla. Sen yhteiskunnallisena teemana on unelmien vieminen ihmisiltä.

– Tämän päivän nuoret kasvavat synkässä maailmantilanteessa ja yhteiskunnassa, joka on muuttunut yhä enemmän tuotantoyhteiskunnaksi. Erityisen ajankohtaista unelmien riistäminen on maassa, jonne hyökätään tai jossa ympäristöongelmat tulevat näkyviksi ilman, että maailma ympärillä siitä välittää.

Vaikka van der Steenin uusimmissa kirjoissa voi olla synkkä pohjavire, hän haluaa luoda kirjoillaan myös toivoa.

– Se on tärkeää paitsi nuorille, myös meille aikuisille.

Hän käyttää teoksissaan havainnollista ja rikasta kieltä esimerkiksi satuolentoja kuvaillessaan. Uusimmassa kirjassa seikkailee esimerkiksi sammalsusi, johon kirjailija sai idean luonnossa kulkiessaan.

– Näen metsän sammaleissa ja puunkaarnoissa usein fantasiahahmojen piirteitä, joita haluan käyttää teoksissani.

Päivätyökseen Hanna van der Steen hallinnoi Helsingin Sataman EU-rahoitusprojekteja. Kirjoittamiseen hän uppoutuu kotonaan parina iltana viikossa.

Kun hän kirjoitti Karistolle kirjasarjoja, julkaisuohjelma oli suhteellisen tiukka.

– Nyt kun minulla ei ole mitään sovittuna, voin toimia vapaammin eikä minulla ole samalla tavalla suorituspaineita, van der Steen sanoo.

Toisaalta kirjasarjat takaavat teosten julkaisun muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Kun kustantajia on aiempaa vähemmän, ne miettivät tarkkaan, mitä päästävät markkinoille. Nuortenkirjoja ilmestyi tänä vuonna kevätkaudella vähemmän kuin vuosikausiin.

– Ne ovat vähän hankala tuote myytäväksi, koska aikuiset eivät enää anna entiseen tapaan kirjoja nuorille lahjaksi. Kuvitellaan, että nuoret eivät enää halua lukea. Toisaalta kirjastot ja koulut puhuvat myös päinvastaista.

Van der Steenin kaksi viimeisintä teosta ovat nähneet päivänvalon lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistuneen Kvalitin kautta.

– Siinä tallissa on tosi hyvä olla. Minulla on hyviä kokemuksia sekä Karistolta että Kvalitilta.

Lopuksi kirjailija kertoo yllättävän seikan, jota hänellä oli ikävä Hollannin-vuosinaan. Hän kaipasi supisuomalaisia ostoskeskuksia.

– Hollannissa niitä on tosi vähän. Kaikki pitää etsiä pienistä erikoisliikkeistä. Kun palasimme Hämeenlinnaan ja menin Goodmaniin, osasin todella arvostaa sitä, että varsinkin huonolla säällä kaikki löytyy saman katon alta, van der Steen nauraa.