Hämeenlinnalaislähtöinen tutkija ja tietokirjailija Markku Mattila on yhdessä kirjoittajakumppaniensa kanssa käsitellyt julkaisuissaan monenkirjavia ja puhuttelevia aiheita vihapuheesta ja valemedioista suvaitsemattomuuteen, antisemitismiin ja rotuhygieniaan.
Tänä vuonna Mattila on julkaissut yhdessä Ari Haasion kanssa Suomalaisen seksin historian (Avain), joka pohtii seksiin, seksuaalisuuteen ja pornoon liittyviä kysymyksiä kulttuurissamme aina keskiajalta nykypäivään.
– Istuskelimme Arin kanssa yhtenä iltana nauttimassa erilaisia virvoitusjuomia ja pallottelimme aiheita, joita vaimot sitten vieressä happamasti kommentoivat. Siinä sitten nousi esiin, että seksihän kiinnostaa kaikkia, mutta aihetta ei ole meillä lähestytty historiallisena ilmiönä kuin sektoreittain, Mattila kuvailee teoksen syntyä.
Kirja kertoo, mikä vuosisatojen varrella on ollut sallittua, mitä on paheksuttu, ja kuinka seksiin ovat suhtautuneet niin lainsäädäntö, kirkko kuin tavalliset kansalaiset.
– Seksi on yhtä luonnollista ja arkipäiväistä kuin syöminen, mutta kuitenkin sitä on samalla pidetty jotenkin kiusallisena yksityisasiana.
Eri aikojen asenteita voi peilata muun muassa lainsäädännön kautta. Ensimmäisiä lähteitä tässä suhteessa on kuningas Kristofferin maanlaki vuodelta 1442.
– Siinä jo hyvin tarkkaan määriteltiin, miten mennään naimisiin ja erotaan. Seksirikoksena mainitaan raiskaus sekä myös toisen aviopuolison viettely tai sieppaus. Prostituutiota ei tuohon aikaan rikosmuotona tunnettu, Mattila toteaa.
Itsensä myymisestä tuli Suomessa rikos vasta 1700-luvulla, jolloin myös näkemykset huoruudesta ja esiaviollisista suhteista tiukentuivat.
– Laki on tietenkin ihan eri juttu kuin se, mitä kansa keskenään hääräili. Tiedetään, että paikallisyhteisöt usein suojelivat jäseniään, eikä laittomista suhteista kanneltu virkavallalle. Tästä kielii myös aviottomien lasten suuri määrä kirkonkirjoissa.
Mattila arvelee, että asenteet ovat olleet Pohjoismaissa kautta aikojen paljon sallivampia kuin muualla Euroopassa.
– Kirkon ote on ollut täällä höllempi ja lyhytaikaisempi. Suomessa korostettiin kovasti kihlausta, joka oli pakanallinen versio avioliitosta.
Jos nainen oli kihlauksen varjolla maattu, hänellä oli jo tiettyjä oikeuksia kumppaniaan kohtaan.
– Kirkko ei tätä ajatusta hyväksynyt, mutta kansa ajatteli toisin. Mielestäni tämä perinne heijastuu siihen, että avoliitossa asuminen hyväksyttiin 1960-luvulta alkaen Suomessa aika yleisesti, eikä mikään koira perään haukkunut.
Teoksessa pohditaan myös suhtautumista seksuaalivähemmistöihin Homoseksuaalisuus kirjattiin rikoslakiin vuonna 1889, ja siitä tuomittiin vankeuteen.
– Siihen saakka tunnettiin vain Mooseksen laki, jonka mukaan mies ei saa maata toisen miehen kanssa. Naisistahan siinä ei puhuta mitään. Esimerkiksi 1600-luvulla kaksi pappilan renkiä tuomittiin tästä kanssakäymisestä kuolemaan ja poltettiin, Mattila kertoo.
Tutkimusten mukaan suhtautuminen tavallisen kansan keskuudessa oli toisenlaista
– Homoseksuaalisiin suhteisiin ei maaseudulla juurikaan kiinnitetty huomiota, kunhan niitä harjoittavat olivat muuten kunnollisia ja työteliäitä yhteisön jäseniä.
Suomessa asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan kovenivat toisen maailmansodan jälkeen.
– Homokammo on usein nostanut päätään sotaa käyvissä maissa, kun nuorten miesten väliset suhteet rintamilla ovat tulleet näkyviksi. Yhteiskunta on joutunut paniikkiin, kun ajatusta miehekkäistä sankareista homoilemassa on ollut mahdotonta niellä.
Homoseksuaalinen kanssakäyminen laillistettiin vuonna 1971, mutta samalla kriminalisoitiin siihen kehottaminen.
Vasta vuonna 1981 Lääkintöhallitus poisti virallisesta tautiluokituksesta kohdan, jossa homoseksuaalisuus luokitellaan sairaudeksi.
Suomalaisten asenteessa seksiin ei ole Mattilan mielestä havaittavissa mitään yhtenäistä suuntautumistapaa.
Esimerkiksi viktoriaanisen ajan Englannin puritanismin ei voi katsoa suoraan vaikuttaneen Suomessa.
– Täytyy muistaa, että täälläkin on ollut luokkayhteiskunta ja on osaltaan vieläkin. Tiukka sukupuolimoraali on aina ollut keskiluokan kotkotuksia. Yläluokka on tehnyt mitä huvittaa ja tavallinen kansa mitä mielinyt, jos ei ole jäänyt kiinni, Mattila tuumaa.
Esimerkiksi varakkaissa kauppiaspiireissä oli 1800-luvulla varsin yleistä, että perheenisän rakastajatar oli julkinen salaisuus.
– Miesten toilailuja on aina katsottu läpi sormien, eikä sitäkään juuri kauhisteltu, että ylioppilaat olivat bordellien ahkerimpia asiakkaita.
Omaleimainen piirre maamme seksin historiassa on yöjuoksuperinne, jossa nuorukaiset kiertelivät tyttöjen aitoissa.
– Niihin sitten pojat jäivät nukkumaan, joskus jopa kahdestaan tytön kanssa. Mitään sopimatonta ei tietenkään saanut sattua, mutta kyllähän siellä kaikenlaista puuhattiin.
Yöjuoksua pidettiin tärkeänä riittinä ja jonkinlaisena avioliiton esitunnusteluna.
– Aika armottomasti sitten naimisiin menon jälkeen pariskuntia kylillä pilkattiin, jos ei avioseksi jostain syystä sujunut.
Varsinkin Karjalassa oli myös yleistä, että talon tyttäret kävivät vieraiden kanssa yhdessä saunassa ja heille sijattiin vuoteet naisten makuutiloihin.
– Mitään erityistä häveliäisyyttä ei selvästikään noudatettu.
Eroottinen taide ja pornografia ovat kuuluneen ihmisen seksuaalisuuteen luolamaalauksista saakka.
– Aina kun esiin on astunut uusi innovaatio kirjapainotaidosta valokuvaan tai videoihin, myös porno on ollut vahvasti mukana. 1900-luvun alussa Helsingissä liikkui liian eroottisena pidettyä filmimateriaalia, joka johtikin sitten elokuvasensuurin syntyyn.
1960-luvun seksuaalivallankumous vaikutti Suomessakin julkisuudessa ja lainsäädännössä järisyttävästi, kun e-pillerit tulivat markkinoille ja kondomiautomaatit vessoihin.
– Mahdollisuus vapaaseen rakkauteen kasvoi, mutta ei ehkä niin valtavasti muuttanut ruohonjuuritason käyttäytymistä. Ainoastaan raskauden pelko lievittyi, Mattila näkee.
– 2000-luvulla on noussut uuspuritanismin aalto, jossa ihmiset vaativat täydellistä uskollisuutta parisuhteessa. Ainakin kyselyissä annettujen vastauksien mukaan suomalaiset ovat Euroopan uskollisinta kansaa.