Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni: Matka Madeiralle vakuutti: tunteellinen fado sopii suomalaiseen sielunmaisemaan

Tarjoilija sytytti kynttilän pöydässämme, kun saavuimme ravintolaan Funchalissa. Samalla hän alkoi laulaa tunteellista fadoa portugalin kielellä.

Mikä saapuminen. Emme olleet puolisoni kanssa koskaan kokeneet moista vastaanottoa.

Olimme iltapäivällä saapuneet jouluksi Madeiralle. Matkatavarat huoneeseemme, ja heti aistimaan pääkaupungin tunnelmaa. Hotellimme läheisyydessä polkupyörävuokraamo houkutteli meidät sisään.

Yllättäen saimme palvelun suomeksi. Liikkeen omistaja Jorma oli parikymmentä vuotta aikaisemmin jättänyt Suomen tomut ja muuttanut saarelle.

Vain meidän tuurillamme eteemme tuli mies, joka pystyi kertomaan mihin kannatti mennä. Fado jotenkin sopii suomalaisen sielunmaisemaan. Sitä halusimme kuulla.

Hänen suosikkinsa oli intiimiksi kutsumansa ravintola Sabor a Fado. Jorma kehotti välttämään sisäänheitto fado-ravintoloita.

Muutaman tunnin kuluttua tarjoilijamme Silvia Sabor toivotti meidät tervetulleiksi laulullaan.

Alkuruuaksi tilasimme tapaksia, jotka olivat pikku simpukoita ilman toista kuorta. Pääruuaksi saimme kuumakivellä paistettuja, valkosipulilla marinoituja jättikatkarapuja. Silvia paistoi ne pöydässämme.

Vähitellen meille selvisi perheen merkitys paikan tunnelmalle. Keittiössä ruokaa valmisti äiti Aleksandra Sabor. Hän oli myös ulkomailla konsertoinut fadolaulaja. Hän astui lavalle myöhemmin ruokahommien välissä.

Silvian veli soitti ravintolan nurkassa Portugalin kitaraa. Serkku säesti toisella kitaralla. Tarjoilujensa välillä Silvia kävi laulamassa.

Illemmalla oli äiti Aleksandran vuoro. Silvia siirtyi keittiöön. Suumme loksahtivat auki kesken Aleksandran tunteellisen laulun. Silvia avasi keittiön liukuluukun ja alkoi ahtaasta aukosta laulaa kertosäettä kuin Sound of Musicissa.

Jossain vaiheessa pikkumustaan nahkatakkiin pukeutunut äiti istahti poikansa polvelle. Pojan näppäillessä kieliä hän haki sormillaan soundeja otelaudasta.

Käsittämätöntä musisointia. Se kuulemma oli heidän ensiesiintymisensä.

Silvia kävi luonamme useita kertoja jopa istumassa äitinsä kera. Naapuripöytään oli saapunut pariskunta Zürichistä.

Ulospäin näytti, että olimme useana päivänä luoneet hyvän ystävyyssuhteet laulavien Saboreiden kanssa. He kysyivät, kauanko olimme olleet Madeiralla. ”Viisi tuntia”.

Kirjoittaja on asianajaja, joka ei omissa kirjoituksissaan mielistele ketään.