Minä mursin jalkani. Itse tapahtuma oli lähinnä naurettava. Mökillä tiskatessa ajattelin heittää kattilan liotusveden ulos.
No, teinkin ensin vauhdikkaan spakaatin, jonka jälkeen paljas isovarpaani löysi sateen kastelemasta terassilaudoituksesta sopivan oksankolon ja päätti kurkistaa sinne. Tämän seurauksena sulava balettini stoppasi kuin seinään ja ruhoni teki rämähdyksen siihen koipeni päälle.
Vielä minä tiskasin loppuun ja konkkasin veneelle, mutta kotona ei jalalle enää voinut varata ollenkaan.
Epäkohtelias vartija
Eipä siinä, rappuset kontaten ja muuten yhdellä jalalla loikkien ensiapuun ja röntgeniin. Minulle sattui aivan ihana henkilökunta, paitsi se epäkohtelias vartija, joka tiuskien kehotti minua häipymään pyörätuolini kanssa juoma-automaatin läheisyydestä. Kaikki muut odotussopit olivat täynnä ihmisiä, ja näin korona-aikaan se ei ole hyvä juttu.
Olen myös diabeetikko, joten ajattelin, että jos verensokeri laskee odotellessa, voin siitä läheltä helposti saada mehua. Tälle vartijalle tiedoksi, se on palveluammatti ja henkilökunta on siellä potilaita varten. Ja aina voi olla kohtelias!
Hetken päästä joku potilas muuten jostain syystä tuli eteeni ja alkoi kaivella peräpeiliään oikein kummallakin kädellä, sieltä housujen alta. Tähän vartija ei puuttunut, minä kyllä sain valokuvan, jolla hauskuutin ystäviäni.
Konkkaaminen avasi silmät
Kipsi on opettanut paljon! Jokaisen terveen ihmisen olisi hyvä kerran elämässään kokea kipsattu jalka. Yhtäkkiä ihan normaalit asiat, joita ei ole osannut ajatella, saavatkin arvon arvaamattoman. Suihku, sauna, uiminen, sienimetsään pääseminen…
Jatkossa, sitten kun saan kipsin pois, menen suihkuun nautinnolla. Ei tarvitse teipata jätesäkkiä jalkaan, ei huudella ketään apuun.
Talo on täynnä teinejä, mutta niin vain kepeillä rappusissa kompuroidessani, huutoni kaikuvat kuuroille korville! Uhkailu on kokeiltu, lahjonta on ainoa joka pelaa. Onneksi tuli työskentelyapuraha, sillä teinit imuroivat vain… rahasta.
Minä olen kehittänyt kotona liikkumiseen oman tyylin. Tämän seurauksena neljä kuudesta ruokapöydän tuolistamme on poistettu käytöstä katkenneen jalan vuoksi. Loputkin natisevat pahasti.
Mitä pahaa on rulla-sanassa?
Kaupassa käydessäni olen lainannut pyörätuolia ja pitänyt tietysti kovaa meteliä. Niin, ei siinä kyydissä kyllä huutamatta voi olla. Tyttäreni ei osaa kunnioittaa vammaista äitiään, vaan kaahaa pyörätuolilla yhdellä renkaalla, mutkittelee ja tekee äkkipysäyksiä.
Kipsijalka on melkein jäänyt liukuovien väliin ja akka on meinannut lentää jakkarasta useaan otteeseen! Ihmiset ovat katsoneet suut auki menoamme ja ajatelleet, että onpa hirveä avustaja.
Toki olen itsekin rullatuolia ohjaillut, siinä hommassa saavat kyllä allit kyytiä! Ja hei, ennen kuin joku vinkaisee, niin mitä pahaa on rulla-sanassa??? Se on joillekin vähän niin kuin se n-sana maailmalla, sitä ei saisi sanoa. Rullaati rullaa!