Apparalla “kastettu” kaupunginjohtaja lupaa, ettei hämeenlinnalaisuus kuivu, vaikka hän Ouluun palaakin.
Tänään Timo Kenakkala, 63, on ensimmäistä päivää eläkeläinen. Hän palasi loman jälkeen viikoksi hommiiin perehdyttämään seuraajaansa, 23 vuotta nuorempaa Olli-Poika Parviaista.
Kahdeksan vuotta on takana Hämeenlinnan ykkösvirassa. Miltä tuntuu?
– Kun työpäivät pystyy laskemaan yhden käden sormilla, se tuo helpotusta mutta myös haikeutta. Olihan tämä pitkä pätkä elämästä, vauhdikas ja loppuvaiheen korononakuvioineen ihmeellinenkin.
Ystävät olivat sinulle kehuneet Hämeenlinnaa. Vastasiko todellisuus ennakkokuvaa?
– Viihtyisä ja rauhallinen kaupunki ei yllättänyt, ja vastaanottokin oli hyvä. Mutta päätöksenteon ilmapiiri yllätti aika lailla. Välillä se oli painostavaakin.
Olit toivonut, että valintaprosessin myötä tulisivat esiin myös “kaupungin kipupisteet”. Mitä muuta ilmeni kuin Sunny Car Center?
– Katselin isoja alijäämiä. Eihän sellaisia kerralla saada pois. Oli kuitenkin positiivista, että täällä rakennettiin, kuten uusi liikuntahalli ja Kantolan tapahtumapuisto.
Tultuasi tänne sanoit, että Hämeenlinnan pitää uskaltaa ottaa “terveitä riskejä”. Mitä tarkoitit?
– Tulevaisuutta pitää uskaltaa rakentaa, muttei toki hölmöillä ratkaisuilla. Huomasimme Oulussa, että nuoria lapsiperheitä kiinnosti ydinkeskustan läheisyys. Kun sitten katsoi Hämeenlinnan keskustaa, tuli ajatus, että täytyisi uskaltaa rohkeasti rakentaa kaupungin ydinkeskustaan.
Jäikö toriparkin hautaaminen kaivelemaan?
– Jäi harmittamaan, ettei keskustan kehittämistä saatu liikkeelle millään tavalla. Taustalla olleet jännitteet olisi pitänyt paremmin ymmärtää.
Olitko enemmän kaupunkiorganisaation johtaja kuin kaupunkiyhteisön johtaja?
– Organisaation. Totta kai minulle ovat tärkeitä asukkaat ja päätöksentekijät, mutta tulos tehdään motivoituneiden osaajien kautta. Olen vetänyt asiantuntijaorganisaatioita aika hyvällä menestyksellä – jos näin saa sanoa.
Ristiriita odotusten ja persoonasi välillä kuitenkin vaivasi?
– Tietenkin jossakin vaiheessa se ihmetytti. Mutten ole sitä hirveästi märehtimään jäänyt.
Mistä toivot kaupunkilaisten muistavan sinut?
– Kahdeksan vuotta on ollut tietynlaista kehittämistä, kuten ekosysteemimaailman rakentamista elinkeinoelämän, Hamkin ja Tavastian kanssa. Olisin iloinen, jos joskus ajatellaan, että osaamisen kehittäminen lähti minun aikanani liikkeelle. Reskalle avattu Business Park on tuon tulosta.
Sinut “kastettiin hämeenlinnalaiseksi” maauimalassa. Sairionrannan asunto on myyty. Kuivuuko hämeenlinnalaisuus?
– Ei, ei! Olihan tämä tärkeä osa elämää ja hirveän mielenkiintoista työtä. Ystäviä on tullut paljon. Viihdyimme täällä.