Jos vielä joku vuosikymmen sitten ympäristö- ja ilmastoasioita pidettiin punavihreässä kuplassa elävien maailmanlopun ennustajien hourailuna, toista on nyt.
Samaan aikaan kun tänä kesänä täällä pohjoisessa on kärvistelty ennätyshelteissä, Keski-Eurooppa on kärsinyt ennen kokemattomista tulvista.
Viimeistään viime aikojen helteet ja rankkasateet ovat saaneet kyynisimmätkin epäilijät pohtimaan, olisiko ilmastonmuutoksella ja sään ääri-ilmiöillä sittenkin jokin yhteys.
Huoli herkistää vaikutteille
Kun tavallisen ihmisen huoli kasvaa, kukin reagoi tavallaan.
On niitä, jotka hankkiutuvat opiskelemaan omavaraistaloutta itäisen Suomen perukoille, tai niitä, jotka aktivoituvat osoittamaan mieltään Mannerheimintiellä.
Samalla on helppo iskeä kuluttajan herkkään omaantuntoon.
On yllättävää, kuinka monta kertaa mehupurkin kylkeen voi ympätä sanan vastuullisuus, puhumattakaan reiluudesta, ekologisuudesta ja ties mistä.
Omat arvot joutuvat puntariin
Kaikki tämä ilmastohypetys saa pään pyörälle, mutta samalla se pakottaa miettimään omia arvoja.
Jokaisella pienelläkin valinnalla on vaikutusta, mutta jossain kohtaa on myös vedettävä raja sille, mitä kaikkea voi ottaa huomioon.
Omalla kohdallani esimerkiksi kasvissyönnin edistäminen tyssää siihen, että suuri osa vegaanisen ravinnon proteiininlähteistä ei yksinkertaisesti sovi minulle – tässä kohtaa oma hyvinvointi ajaa ilmastotekojen edelle, valitettavasti.
Jokainen voi etsiä oman tapansa vaikuttaa
Todellinen vaikutusvalta ilmastotekojen edistämisessä on päättäjillä, jotka luovat tavoitteita hiilineutraaliuden edistämiseksi.
Silti kukin voi etsiä oman tapansa ottaa ympäristöasiat huomioon.
Tiedon puutteesta se ei ainakaan ole kiinni. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilla voi käydä vaikka tsekkaamassa oman hiilijalanjälkensä ja hakea vinkkejä hävikin vähentämiseen.
Silloin voi ainakin vakuuttaa itsensä ja omantuntonsa siitä, että on edes yrittänyt jotain.