Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kiipeilykeskus Hänkki muutti Tiiriöön – Yrittäjä uskoo menestykseen pandemiasta huolimatta, vaikka suuri investointi "hitokseen pelottikin"

Kiipeilykeskuksen omistaja on tottunut ratkomaan ongelmia niin kiipeilyseinällä kuin yrittäjätaipaleellaan. “Minusta ei olisi tullut yrittäjää, jos en olisi kiipeilijä. Pää tulee pitää kylmänä, vaikka hirvittää.”

Noin kymmenen vuotta sitten Hämeenlinnan kiipeilijöillä oli pieni kiipeilyseinä Vanajantiellä.

Sinne päätyi veljensä houkuttelemana kiipeilyä eli boulderointia kokeilemaan myös arka, korkeanpaikankammoinen, kolmen pienen lapsen äiti, jolla ei ollut vuosiin aikaa urheilla.

Vaikka nainen ei ollut omasta mielestään mikään ”kiipeilijän prototyyppi”, ilman köyttä tapahtuva boulderointi imaisi hänet mukaansa.

Vuonna 2013 nainen, veli ja kolmas henkilö perustivat kiipeilykeskuksen Kantolaan.

Nainen on tietenkin kiipeilykeskus Hänkin yrittäjä Rebekka Paakkola.

– Kiipeily alkoi olla nosteessa. Kaupallisia halleja pulpahteli ensin pääkaupunkiseudulle sekä suuriin ja keskisuurin kaupunkeihin, Paakkola kertoo.

Päätoimiseksi yksinyrittäjäksi

Aluksi kolmikko pyöritti yritystä sivutoimisesti muun työn ohella.

Se oli raskasta, joten vuonna 2017 Paakkola otti yrityksen vastuulleen ja irtisanoutui palkkatyöstään.

Hänkillä meni mukavasti. Toissa vuonna viikoittaisia asiakaskäyntejä kirjattiin noin 300.

Korona-ajasta huolimatta Paakkola tarttui rohkeasti eteen tulleeseen tilaisuuteen: Hänkki muutti maaliskuussa sata neliötä isompiin tiloihin Tiiriöön.

“Tiedän, että tämä on sikahyvä juttu”

Paakkolan puheesta välittyy samaan aikaan niin pandemiasta johtuva epävarmuus kuin vahva usko tulevaan.

– Tiiriössä asiakaskäynnit tulevat kasvamaan merkittävästi. En epäile sitä sekuntiakaan. Koronan jälkeen täytyy kävijämäärän ainakin kaksinkertaistua.

Viime vuosi oli koronasta ja seitsemän viikon sulkuajasta huolimatta yrityksen paras vuosi.

Miten yritys pärjää nyt, kun ”kassa on kuiva” ja kaikki edellisvuosina kerätyt puskurit käytetty? Eikö suuri investointi pandemian keskellä pelottanut?

– Totta kai, hitokseen pelotti.

– Tiedän, että tämä on sikahyvä juttu. Pitää vain selvitä pahimman yli, Paakkola jatkaa.

Kiipeily on yrittämistä

Paakkola kuvailee kiipeilyharrastustaan seuraavasti:

– Päivinä, jolloin on hyvä flow, se on parasta, mitä voi olla. Varsinkin, kun pelottaa ja tekee kuitenkin seuraavan liikkeen ja onnistuu. Mukavuusalueelta poismeneminen ja palkinto, joka siitä tulee, on aivan parasta.

– Alkuaikoina kävin hyvinkin syvissä vesissä, kun en onnistunut. Olen vuodattanut myös onnenkyyneleitä, kun olen lopulta päässyt lohkareen päälle.

Hetkinen, kuvailiko Paakkola siis kiipeilyharrastustaan vai yrittäjän taivaltaan?

Vastaus sopisi hänen mukaansa molempiin, niin samanlaisia ominaisuuksia yrittäjänä oleminen ja kiipeily vaativat.

– Minusta ei olisi tullut yrittäjää, jos en olisi kiipeilijä. Pää tulee pitää kylmänä, vaikka hirvittää.

Ongelmia toisensa perään, jotka on ratkaistava

Kiipeilijä kohtaa seinällä, samoin kuin yrittäjä työssään, ongelmia, jotka on ratkaistava eteenpäin päästäkseen.

– Kun saan ongelman ratkaistua, siirryn seuraavaan. Ratkaisukeskeiselle ihmiselle on taivaallista, kun aina tulee uusi ongelma, Paakkola kuvailee kiipeilyä.

– Koko ajan pitää reagoida muuttuviin tilanteisiin. Varsinkin näinä aikoina ongelmia tulee jatkuvasti eteen, eikä niitä voi jättää kenenkään muun ratkaistavaksi, hän kuvailee yrittäjyyttään.

Tule sellaisena kuin olet

Se, ettei Vanajantien kiipeilyseinälle vuosikymmen sitten houkuteltu perheenäiti ollut olemukseltaan ”tyypillinen kiipeilijä” on toiminut yhtenä kulmakivenä Hänkin kehittämisessä.

– Tule meille sellaisena kuin olet, ennakko-oletuksia ei ole.

Hänkistä löytyy Paakkolan mukaan eritasoisia kiipeilyreittejä, jotta jokainen löytää itselleen riittävästi kiivettävää – ja tilaisuuden ratkaista eteen tulevia ongelmia.