Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jalkansa menettänyt Marko Palo treenaa jo kyykkyjä punttisalilla – Kultaleijona ei voivottele, vaikka kuntoutumisen tiellä on kuoppiakin

Omaa kivialan firmaansa pyörittävä Marko Palo joutui syyskuussa työmaalla vakavaan onnettomuuteen ja hänen oikea jalkansa amputoitiin nilkan ja polven puolivälistä.

Jo toipumisen alussa 53-vuotias HPK-ikoni ja maailmanmestari suhtautui vammaansa ihailtavan tyynesti ja eteenpäin katsoen.

Iso askel otettiin, kun Palo sai proteesin aikaisena joululahjana aatonaattona.

Millaisia olivat ensihetket proteesin kanssa?

– Aluksi otin keppien kanssa varovasti tuntumaa 10 minuuttia kerrallaan. Nyt olen kävellyt pitkiäkin matkoja ilman keppiä, vaikka se on tietysti ollut kaiken varalta reissussa mukana.

Oletko jo tottunut proteesiin?

– Jossain välissä tuli sääriluu vähän kipeäksi ja kun tynkä koko ajan supistuu, täytyy lisätä fyllinkiä. Välillä otetaan askeleita eteenpäin, välillä taaksepäin. Sellaista se on, opiskelua ja säätöä.

– Tilanteen normalisoitumiseen menee muutama kuukausi. En tietenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta se on sitten mitä se on.

Kuinka olet kuntouttanut itseäsi?

– Kotona olen lattialla maaten jumpannut. Kun olen ikäni oman kroppani kanssa touhunnut, niin tiedän mitä tehdä. Saliharjoitukset aloitin puolitoista viikkoa sitten maanantaina.

Onko proteesissa jonkinlainen sarana tai kääntyykö se eri suuntiin?

– Ei, se on kiinteä, mutta joustaa jonkin verran. Se on valmiiksi sellaisessa asennossa, että askeleesta tulee suht luonnollinen. Tässä vaiheessa se tietenkin hidastaa kaikkea tekemistä.

Tuntuuko hienolta päästä treenaamaan salilla?

– Ihan kivaa se on ollut kotonakin. Siitähän se on kiinni, mitä haluaa itsensä eteen tehdä. Totta kai salilla pääsee harjoittelemaan paljon monipuolisemmin.

Et kai sentään jalkakyykkyjä vielä tee?

– Totta kai teen ja proteesi kestää ihan hyvin. Jos proteesi menee poikki, niin ainahan saa uuden. Voi tietysti olla, että siinä kaatuukin välissä.

Onko sinulla haamusärkyjä?

– Hermoradat välillä jumputtaa. Katkaistun jalan varpaista tai nuppiluusta tulee tuntemuksia, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Olit hyvin reippaalla mielellä heti onnettomuuden jälkeen. Onko matkan varrella tullut synkkiä hetkiä?

– Ainahan kuoppia tulee. Yhdessä vaiheessa ehjälle puolelle tuli tälliä ja alaselkään kovia kipuja. Kyllä siinä tuli mieleen, että tätäkö tämä nyt sitten on. En ole kuitenkaan surkutellut tai voivotellut, että miksi tällaista tapahtui minulle.

Oletko taas mukana työelämässä?

– Kivifirmoilla on talvella muutenkin rauhallista. Lasken tarjouksia ja teen sen mukaan, mitä pystyn. Siitä lähdetään, että aikanaan teen hommia ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Työvaiheet voivat olla hitaampia ja ehkä koneita käytetään enemmän.

Joko sinulla on kova hinku jäälle?

– Ilman muuta haluan kokeilla kaikkea mahdollista sitten, kun proteesi alkaa olla kondiksessa. Ei luistelussa niin paljon nilkkaa käytetä, mutta opetella sekin täytyy, sitähän se on.

– Onneksi ikä on tuonut kärsivällisyyttä, että jaksaa rauhassa taapertaa.