Istuin sunnuntaina kahvilla Hämeenlinnan Jukolan Iloisessa Kulkijassa: rauhallinen talvipäivä vailla suuria iloja tai murheita.
Entuudestaan hyvin tuntemani henkilö tuli viereeni. Hän oli ilmeisesti kuullut, että olen ehdolla kevään kuntavaaleissa.
– Olet poliitikko. Vihaan poliitikkoja, hän sanoi painottaen jokaista sanaansa.
Yritin sanoa, että en edes ole mikään poliitikko, mutta se kaikui kuuroille korville.
Tuli mieleen Irwinin biisi Maailma on kaunis, jossa sanotaan: “Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.”
Poliitikkojen vihaaminen voi olla jopa oikeutettua yleisellä tasolla, mutta ihmisten silti kannattaisi yrittää jotain parempaa kuin vain huudella vihaansa.
Tavanomaisen tylsiä vaihtoehtoja ovat äänestäminen tai jopa ehdokkaaksi lähteminen. Kovempi keino olisi vaikkapa kapinoida kunnolla mielenosoituksissa. Se kuulostaa silti suomalaiselle vieraalle ajatukselle, koska kansakuntaa leimaa tietynlainen lammasmaisuus.
On erittäin hyvä, että Suomessa on kuitenkin vähintäänkin jonkinlaista sananvapautta jäljellä, vaikka rappeutumisen merkkejä on nähtävissä.
Anarkismin tai anarkian kannattajat ovat kuitenkin loppujen lopuksi valtakoneiston puolella, sillä äänestämättömyys on ääni valtaryhmille.
Pasi Honkanen
kuntavaaliehdokas (ps.)
Hämeenlinna