Viisi alpakkarouvaa ojentelee kaulaansa ulkoaitauksessa ja lähestyy tulijaa arkana mutta uteliaana. Etäämmällä orhi ja ruuna kirkuvat toisilleen omassa tarhassaan.
Alpakat ovat niiden omistajalle Karoliina Ahokkaalle irtiotto stressistä, mutta ne myös innostavat kehittämään palveluita tilamatkailuun.
– Alpakat ovat lumoavia, rauhallisia ja hauskoja persoonia. Niillä on tapana tutustua toisiinsa ja ihmisiin haistelemalla kasvoja ja antamalla eskimopusuja. Keskenään ne keskustelevat ynisemällä, hän kertoo.
Paluu kotikonnuille
Ahokas asui vuosia muualla ja teki kaupan alan töitä, mutta kaipuu maalle oli kova. Lapsuudenkotiinsa, isänsä Mikko Koivuniemen ja äitinsä Maija Koivuniemen rakentamille tiluksille, hän palasi perheineen seitsemän vuotta sitten. Eri sukupolvet asuvat vierekkäisissä taloissa.
– Onneksi paluu onnistui. Olemme nyt toistemme tukena ja turvana, hän iloitsee.
Alpakoita Ahokas otti lemmikeiksi kolme vuotta sitten sen jälkeen, kun hän oli ihastunut niihin työharjoittelussaan. Tilan hän nimesi Nalpakan alpakkatalliksi. Myös vieraat pääsevät eläimiä katsomaan ja myöhemmin liikkumaankin niiden kanssa.
– Korona on vaikeuttanut yrityskuvioita, mutta keväälle on enemmän odotuksia siitä, että voisimme ottaa jo kävijöitä vastaan ja harjoitella riimussa kulkemista vieraampienkin kanssa. Metsäretkille asiakkaat saisivat oman alpakan mukaansa talutettavaksi, hän suunittelee.
Toiveissa päästä ideoimaan
Ahokkaalla on matkailualan opinnot meneillään, mikä tukee hänen suunnitelmiaan palveluiden luomisessa. Kun tilalla aiemmin järjestettiin suosittuja kahvilapäiviä, paikalle saapui kylästä muitakin yrittäjiä myymään tuotteitaan.
– Ne olivat kivoja tapahtumia. Odotammekin malttamattomina, että saisimme keksiä taas uusia juttuja. Ihmiset selvästi kaipaavat rauhallista olemista, luontoa, ulkoilua ja eläinten läheisyyttä.
Pihapiirissä asuu myös lampaita. Vierailijat pääsevät niitä rapsuttelemaan, jos alpakat sattuvat olemaan liian ujolla päällä.
Alpakoiden kasvatus haaveena
Suurimpana haaveena Ahokkaalla on aloittaa alpakoiden kasvattaminen.
– Jos olisi mahdollista rakentaa niille yksi isompi talli, siellä voisi järjestää myös tapahtumia. Oppilaitoksistakin on otettu yhteyttä, ne tekisivät mielellään yhteistyötä. Eläintenhoitoa opiskelevat ovat kysyneet harjoittelupaikkoja, ja tulevaisuudessa haluaisin niitä antaa. Olisi ihana puhua luvan kanssa alpakoista koko päivä, hän nauraa.
Alpakat ovat Ahokkaan mukaan nyt nosteessa ja yleistymässä.
– Ne ovat vaivattomia eläimiä. Keväinen kerintä on työläin asia, ja lisäksi niiden hampaita pitää lyhentää ja kynsiä leikata, mutta tekemistä niille ei tarvitse erikseen keksiä. Pienet asiat, kuten vaikka joulukuusien saaminen ruoaksi, ovat niille isoja ja mieluisia juttuja.
Alpakoiden villasta tehtyjä tuotteitakin on yhä enemmän saatavilla. Ahokas ei ole vielä villan jalostushommaan ryhtynyt.
– Äitini on tehnyt askarteluja ja täyttänyt täkkejä. Villa on mitä mainiointa, arvokasta ja ihanan tuntuista. Täytyy alkaa kerätä sitä säilöön, josko jonain päivänä sitä riittäisi langoiksi asti, hän pohtii.
Kyläkoulu kylän keskus
Janakkalan kuntaa Ahokas kiittelee siitä, että pienen kylän yrittäjä on otettu hyvin huomioon.
– Itsekin mainostan aina innoissani Janakkalaa. Tykkään tosi paljon asua Viralassa. Vanhoja ala-astekavereitakin on samalla kylällä, ja kyläkoulu on vielä olemassa. Se on kylän keskus, ja siitä pidetään kynsin hampain kiinni, hän vakuuttaa.
Nalpakan alpakoita pääsee tapaamaan ottamalla yhteyttä Ahokkaaseen osoitteeseen nalpakanalpakkatalli@hotmail.com. Tilavierailulla voidaan keittää pannukahvit ja paistaa makkaraa pihassa olevan kodan nuotiolla.
