Varpuspöllö on niin pieni, että se mahtuisi taskuun jos kynnet eivät haraisi vastaan. Silti sen katseen alla tuntee itsensä epävarmaksi ja hölmöksikin. Tämän sain tuta kun oikein ryhdyin leikkimään luontokuvaajaa.
No, tuo pöllö pönötti rantakoivussa. Livahdin kiireesti etsimään kameraa autosta ja hiivin lähemmäs räpsimään kuvia. Pöllö katseli kaukaisuuteen ja välillä vilkaisi kuvaajaa. Valo väheni, joten pinkaisin muina miehinä hakemaan jalustan ja rukoilin, ettei pöllö pelästy rymistelyä. Ei se ollut moksiskaan, viileä katse vain seurasi kohellustani.
Päätin, että kuviin pitää saada eloa ja ryntäsin liiteriin irrottamaan loukuttamani myyrän. Viskoin siimahäntää tantereeseen ja usutin pöllöä perään. Se ei reagoinut mitenkään, joten heilutin myyrää aivan koukkunokan edessä. Viileä katse vaihtui säälin kautta halveksuntaan ja pian toljotinkin tyhjää koivua myyränraato rukkasissa roikkuen.
Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja muuta luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.