Supikoirakantaa harvennettiin viime viikonloppuna Hattulassa.
Hattulalaisen kuusikon keskellä, isoa kiveä ympäröivän kumpareen alla luolastossa elävien asukkien aika on koittanut. Parsonrussellinterrieri Jedi haukahtaa jo luolan suulla, eikä kokeneen pienpetopyytäjän nenäkään erehdy.
Täällä haisee supi, toteavat hattulalaisen Juha Koveron ryhmän pienpetopyytäjät monesta suusta.
Viime viikonlopun aikana viisihenkinen ryhmä ja kolme koiraa pyydystivät kahdeksan supia ja kuusi mäyrää.
– Määrä on suurin vuosiin, mikä kertoo supikannan kasvusta. Hämeenlinnankin seudulla on laajoja alueita, joilla kukaan ei pyydä pienpetoja. Kun voitan vuosittain Hattula-Kalvolan riistanhoitoyhdistyksen pienpetokisan runsaalla sadalla otuksella, kertoo se osaltaan siitä, että harrastajia tarvittaisiin lisää, sanoo Kovero.
Jedi painaa maan alla kovaa vauhtia ja maatutkat osoittavat syvyyden ja suunnan. Kun haukku sitten pysähtyy, alkaa ryhmä kaivaa ja ensihaukusta parinkymmenen minuutin päästä hyvässä lihassa oleva urossupi nostetaan reiästä ulos Jedin avustuksella.
Jedi saa supin lähelle suuaukkoa
Jedi painuu takaisin luolaan ja hetken päästä maan oleville pyytäjille käy selväksi, että maan alla on toinenkin supi. Jedi saa supin lähelle suuaukkoa, koira otetaan pois luolasta ja supi ammutaan luolaan.
Sen jälkeen alkaa lähes kolmen vartin taistelu, että eläin saadaan ulos. Kuollut supi on kiilautunut kivien ja juurien väliin, eikä Jedi saa sitä tuoduksi ylös.
Ryhmä alkaa kaivaa uutta kuoppaa, jonka kautta supi kenties paremmin saadaan ulos, mutta temppu ei onnistu. Loppujen lopuksi eläin saadaan alkuperäisestä aukosta kun sitä on laajennettu tuntuvasti.
– Kaivaminen tulee luolapyynnissä tutuksi, naurahtaa Kovero.
Koveron lisäksi ryhmässä on neljä muuta pienpetopyytäjää, joukossa on miesvoimaa Porin seudulta ja Pohjanmaalta.
– Olen joskus hirvestänyt, mutta se metsästysmuoto jäi ja olen keskittynyt yksinomaan pienpetoihin. Tämä on mielekästä, hyödyllistä, sosiaalista ja ennen kaikkea toiminnallista metsästystä sanoo alavutelainen Aatu Linjala.
Sama henki valitsee koko ryhmässä.
– Kierrämme tietyt pesät pari kertaa vuodessa. Esimerkiksi tästä pesästä on saatu supeja jo neljä kertaa peräkkäin, sanoo Kovero.
Supia ei voi enää täysin hävittää
Vieraslajina meille pesiytynyttä supia ei voida enää täysin hävittää, mutta säännöllisellä pyynnillä sen kantaa voidaan paikallisesti pitää aisoissa.
– Luolapyynti on ehdottomasti tehokkain tapa, mutta työtä ja motivaatiota tämä vaatii. Joskus yhden otuksen saaminen maan pinnalle voi kestää tuntikausia.
Luolapyynnissä pyytäjien varusteina ovat muun muassa lapiot, kuokat, rantakanget, sahat ja vasarat. Aseita on vain nimeksi, mukana ovat lähinnä lopetuspistoolit.
– Kun aloimme tosissamme kiertää pesiä kymmenkunta vuotta sitten tuli viikonlopun aikana helpostikin 30 supia ja jotakin mäyriä. Tänä päivänä on hyvä jos saamme viikonlopussa kymmenkunta eläintä.
Supikoira on hyvin sopeutuvainen eläin mitä jo viikonlopun pyyntirallikin osoitti. Pesiä löytyy autiotalojen ja latojen alta.
Metsässä se voi olla selkeä kumpare kivilohkareineen tai pari huomaamatonta suuaukkoa keskellä tasaista kuusikkoa.
– Osa pesistä on paljastunut oman etsinnän perusteella, osan ovat ilmoittaneet muut metsästäjät ja osa tulee aivan tavallisilta ihmisiltä. Etenkin kesämökkien ja muiden rakennusten alle kaivautuneet märät ja supikoirat on hyvä meille ilmoittaa, koska etenkin mäyrä voi kaivaa rakennusten alle mittavia luolastoja, jotka saattavat aiheuttaa sortumisia perustuksissa.
Tässäkin rallissa asukkaita paljastui parinkin talon alta.
Kun ryhmällä on omistajan lupa pyyntiin, saattaa pienpetopyynti muuttua hetkellisesti lattian puruksi.
– Lattian alla tai luolissa voi olla mäyrä, supi tai kumpiakin. Yhdessä maapesässä oli kaksi supia ja kaksi mäyrää, joista toisen jätimme henkiin.