Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Etäkoulussa opiskeleminen vei kaiken ajan tai ei ollenkaan – Nyt toisen asteen opiskelijat ovat jälleen lähiopetuksessa, ja pian alkaa selvitä, miten opiskelijat oikeasti voivat

Opiskeluhuollossa näkyy nuorten lisääntyvä masennus. Opiskelijapalvelupäällikkö pohtii, mikä nuoria tänä päivänä rassaa.

Lukiolaiset ja Ammattiopisto Tavastian opiskelijat ovat vähitellen palanneet etäopiskelusta lähiopetukseen.

Virallisesti maanantaina kaikki olivat jo lähiopetuksessa, kun Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin etäopetussuositus päättyi.

Opiskelijapalvelupäällikkö Päivi Kortesniemi sanoo, että syksy on ollut etäopetuksessa varsin pitkä ja raskas.

Ensimmäisen vuoden opiskelijat ehtivät käydä lähiopetuksessa vain joitakin viikkoja, jonka vuoksi ryhmäytyminen on jäänyt puolitiehen. Sen lisäksi hyppäys yläkoulusta lukioon on ollut monelle melkoinen muutos.

– Lukion nopea tahti on monelle yllätys.

Kortesniemen mukaan opiskelijoille luo stressiä myös se, ettei normaalia kontaktia opettajiin ole ollut. Osa kokee paineita paljosta tehtävämäärästä. Osa saattaa taas käyttää tilannetta hyödykseen ja tehdä ihan muuta kuin opiskelua, kun jatkuvaa valvontaa ei ole ollut.

– Ei ole ollut sitä yhteisöllisyyttä ja vertaista tukea. Se on se suurin pulma.

Ammattiopistossa haasteita on tullut siitä, ettei käsillätekemisammateissa kaikkea voi opetella etänä. Koronan vuoksi myös työpaikalla järjestettävän koulutuksen paikkoja on peruuntunut, eikä kaikkia näyttöjä ole ollut mahdollista suorittaa. Se on johtanut valmistumisen myöhästymiseen monella opiskelijalla.

Psykologien jonot pitkät

Hämeenlinnassa moniammattillinen yhteistyö on noussut arvokkaaksi keinoksi napata kiinni vaikeuksissa olevista nuorista. Kyse on siitä, että työporukassa jaetaan tehtäviä niin, että nuoret varmasti saavat joltakin apua.

– Normaalioloissa hyvinvointipalvelupisteessä ja ohjauspisteessä on aina joku paikalla ja joku ottaa aina kopin. Lähtökohta on ollut, että nuori pääsee aina tapaamaan jotakuta, kun on tarve.

Hämeenlinnassa toisella asteella tosin opiskeluhuollon psykologien jonot ovat pitkät, mutta kuraattorille ajan saa nopeammin.

Kortesniemen mukaan koulukuraattorit ja psykologit ovat toimineet osittain etänä. Näissäkin etätapaamisissa opiskelijoiden kanssa jää jotain uupumaan, kun ei ole samassa tilassa ja nähdä livenä.

Lue myös: Etäily näkyy jo arvosanoissa ja Kaurialan lukion rehtori pelkää, kuinka opiskelijoiden käy

Nuorilla kiinnittymättömyyttä elämään

Kortesniemi sanoo, että sekä koronakevään että -syksyn aikana opiskeluhuollossa on kiinnitetty erityistä huomiota mahdollisiin koulupudokkaisiin.

– Aina on osa, joka vain katoaa käsistä. Nyt olemme terästäytyneet ja kyselleet aktiivisesti perään.

Kortesniemen mukaan kuitenkin pitkittynyt tilanne on monelle opiskelijalle piinaava. Perheiden taloudellisissa tilanteissa on suuria eroja ja monessa perheessä korona on vienyt vanhemmilta tulot.

– Taloudellista surua on paljon perheissä ja se näkyy opiskelijoissa.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta jo ennen koronaakin. Se näkyy muun muassa kiinnittymättömyytenä arjen elämään. Joillakin ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko on niin suurta, ettei tavallisesta koulupäivästä tahdo selviytyä.

– Sen kun joku selvittäisi, mikä tässä ajassa nuoria rassaa.

Kortesniemi uskoo, että tilanne näkyy keskeyttämistilastoissa pitkällä aikavälillä.

– Onneksi nyt on päästy lähiopetukseen. Nyt sitten katsotaan ja nähdään oikeasti, kuinka opiskelijat voivat.

Ekaluokkalaisilla rankka syksy

Kaurialan lukion ekaluokkalaiset Salla Selkälä, Nina Järvinen ja Veera Ansalahti kuvailevat syksyn opintoja rankoiksi. Koulun alussa ei ehtinyt tutustua muihin opiskelijoihin kunnolla, kun lukiossa siirryttiin jo etäopetukseen.

Järvisen mielestä esimerkiksi ryhmätöiden tekeminen etänä on ollut välillä kiusallista, kun ei tunne muita ryhmäläisiä ja heidän työskentelytapojaan eikä livenä ole voinut tavata.

– Etäkoulussa tehtäviä oli niin paljon, etten ehtinyt nähdä kavereita, kun opiskeleminen vei kaiken ajan, Järvinen sanoo.

Selkälä sanoo tavanneensa kavereita harrastuksissa.

Veera Ansalahden mukaan työlästä oli se, että kaikki piti opetella itse alusta alkaen. Ei riittänyt, että teki annetut tehtävät vaan sitä ennen piti opetella koko aihe.

– Etänä opiskelu menee helposti siihen, että tekee jotain ihan muuta kuin koulujuttuja. Vastuuta ja tekemistä on niin paljon.